Vaan eipä kultani riennäkään kaulaan.
Lintuset visertävät metsien päällä,
Minä istun ikävissä yksinäni täällä.
Tuuli se tulee ja pienet puut ne taipuu,
Kultani ääni ei kankailla kaiku.
Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut,
Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut.
Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: