Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän;—
Ikäväni kestää kuolemapäivään.
Olen ma kun oksalla varpunen pieni;
En tieä kuhun otan matkan ja tieni.
Nuoruus rientää ja aikani kulkee;
Jopa noista vaivoista väsymyski tullee.
Päiväni päättyy ja elämäni katkee,
Mutta se murheni peittää ja kätkee.