Ite seppä Ilmarinen,
Takoja iänikunen,
Ehtiipi pajan sioa.
Ehtii päiwän, ehtii toisen,
Ehtii kohta kolmannenki.
Jo päiwänä kolmantena
Löysi suota pikkuruisen,
Maata märkeä wähäsen.
Tuohon paino palkehesa,
Tuohon ahjosa asetti.
Pani paitasa pajaksi,
Polwesa alasimeksi,
Pöksysä puhottimeksi,
Housut hormiksi rakensi.
Pani orjat liehtomahan,
Palkkalaiset painamahan;
Tako kullaista kuwoa,
Hopiaista morsianta.
Orjat liehto löyhytteli,
Liehto päiwän, liehto toisen,
Liehto kohta kolmannenki.
Kaswo rautaset okahat
Orjan warpaiten wälistä,
Palkkalaisten painaissa.
Syl' on syttä hartioilla,
Kyynärä kywentä päässä.
Ei saatu kullaista kuwoa,
Hopiaista morsianta;
Wasta päiwänä neljäntenä
Neito tungeksen tulesta
Ilmarisen käännellessä,
Kahellessa, käännellessä.
Pani yöksi wierehesä,
Ei ollut suuta, eikä muuta,
Eikä naisten tarpehia.
Wilun kulta kuumattaapi,
Kylmän hyöhtääpi hopea.
Wanha Mehtämies.
Kuin minä metälle läksin
Nukkawierulla nutulla,
Karwalaialla lakilla;
Koirani keränä wieri,
Ite lennin kyyhkyläissä.
Kuuna paisto kuusen oksat,
Päiwänä petäjän kerkät.
Haawat oit hopeawöissä,
Koiwut kultakalkkaroissa,
Mun metälle mentyäni,
Korwelle kohottuani,
Mäen päälle päästyäni.
Kultanen metän kuningas,
Hawuhattu, naawaparta!
Kuules kuin minä sanelen:
Annas aitta auki olla,
Antajat sisässä aitan,
Saata riista riitingille,
Aja aitta wieremmille,
Jota saalis saataisihin,
Rahan toimi tuotaisihin;
Jota ei kukkaro kuluisi,
Rahan kanta katkiaisi.
Mehtolan metinen neiti,
Metän muori hippaparta!
Tuo mullen metän olutta,
Metän mettä juoakseni.
Metäss' on olutta paljon,
Metässä mesi makea,
Sen minä näin toeksi,
Nuorra miessä ollessani.
Empä pyytännä likeltä,
Rannaksista rapsehtinna.
Pyysin synkiltä saloilta
Kontioita, koppeloita,
Peuroja perisaloilta,
Mehtoloita soitimilta.
Waan nyt jo nykyset miehet
Pyytäwät likimetästä
Jäniksiä warwikoista,
Pajukoista pauloillasa,
Karwajalkoja kanoja.
En minä ennen ensinkänä
Lähtennä jänön jälille,
Wääräsäären saalihille.
Jäniksell' on wäärät sääret,
Takaset jalat keweiät,
Joilla juutas juoksuttaapi,
Perkele peräti wiepi,
Ett' en tahtonut tawata,
Enkä pyytänyt erähän.
Mut nämät nykyset miehet
Waiwaset warata syöpi,
Jänistäkin jälkyttäwät.
Ei ole niistä entisistä,
Kuollut on orawikoirat,
Mehtämiehet waiehennehet!
Miehet on lapset, koirat penut,
Aiwan untelat urohot!
Saapi nyt jouset jouten olla,
Saapi kaaret kuiwahilla,
Saapi pyyt pyhän piteä,
Metot metässä lewätä,
Orawaiset olla jouten,
Rauhan kaikki metän karja.
Kärppää pyytäissä.
Puhas putki walkolainen,
Kaunis talwen karwallinen!
Witinä sinä wikellä
Kultasehen kuppisehen,
Waskisehen wakkasehen,
Syömähän metinen syöttö
Metiseltä mättähältä,
Kultasesta kuppisesta,
Waskisesta wakkasesta.
Pane suusta suolaseksi,
Sekä silmästä simaksi,
Jota mielestä me'eksi,
Syömähän metinen syöttö.
Anna juosta joutusasti,
Wikewästi wiilletellä;
Muien sikloin siwute,
Muien ansain alate,
Yli kahtojan kaheksan,
Yli pyytäjän yheksän,
Pyytömiehen puolenkymmentä
Paikoilta papittomilta,
Mailta ristimättömiltä,
Nimen tietämättömiltä,
Pohjan penkertä piellen,
Lapin kantta kallistellen;
Minun pyytöpaikoilleni,
Käytäwille keinoilleni.
Tuoppas tuota tuulillain,
Tuulillain, tuiskullain,
Säilläin ja satellain,
Kohti miestä pyytäwöä,
Kohti konstia uroota,
Wasten waimon kannettua.
Orawaa pyytäissä.
Kummun kukka, maan ihana!
Sin' oot oksilla olowa,
Hawuilla haahalia.
Pure puuta, syö käpyä,
Minun jousta jouwuttaissa,
Wasamoa walmistaissa.
Repoa pyytäissä.
Ahon aimonen emäntä,
Ahon wippo walkoparta!
Ylös nouse nostatate;
Ihtiäsi huuetahan,
Wäkiäsi tarwitahan.
Nykäse nyherwiäsi,
Wisko willahäntiäsi,
Katko karwapalliasi,
Kohti miestä pyytäwöä,
Kohti konstia uroota,
Wasten waimon kannettua.
Tuuritteli neito ennen
Rahasiksi rantojani,
Wiljasiksi wieriäni,
Punasiksi puoliani
Mies puhas punakypärä,
Siniwiitta walkoparta!
Ota kynsinen kypärä,
Kylwä kynttä pienemmäistä,
Kylwä kynttä suuremmaista;
Minun pyytöpaikoilleni,
Käytäwille keinoilleni.
Päistäryys pätöwä neito
Päristele päistäriisi
Karistele kaapujasi
Minun pyytöpaikoilleni
Käytäwille keinoilleni
Mimerki metän isäntä
Hawuhattu, naawaparta
Mimerki metän emäntä
Tinatuppi, wyö hopea
Rammikko rahoin wanhin
Louhi Pohjolan emäntä
Raskuta rahaista kättä
Kättä kirjaa kiimottele
Tuona yönä ensimmäisnä
Toisna yönä keskimmäisnä
Wiikon päästä wiimeistäin
Suki mustii muikawia
Konstin koiwen kantawia
Kuin ei täywy tännempänä
Niin tuo maalta tuonempoa
Anna juosta joutusasti j.n.e.
Wanhoja Lauluja.