Vielä tälle tyttärelle, Tälle kainulle kanalle, Kihlat kilpoa tulevat, Helkkäen hyvät hopiat; Tuoahan Turusta sormus, Ristit Riian kaupungista.
Vielä tästä neitosesta, Tästä kainusta kanasta, Suku juopi suuren sarkan, Suku sarkan, taatto tuopin, Maammoni hopiamaljan, Veikko kupin kultalaian, Kaaso kannun kallistavi, Heimo hempiän pikarin.
18. Kun tämä kana katovi.
Kukapa tässä kukkunevi, Kenpä kielin laulanevi, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla,
Kun tämä kana katovi, Tämä hanhi hairahtavi, Eksyvi emosen tuoma, Punapuola poismenevi.
Kun tämä kana katovi, Tämä hanhi hairahtavi; Katoi luuta lattialta, Huosia pesinpytystä, Tuopin korvat tummenevat, Pinttyvät pikarin laiat.
Kun tämä kana katovi, Tämä lintu liikahtavi; Niin tämä mäki menevi, Tämä linna liikahtavi, Sivuin tästä tiet tehä'än, Alta rannan raivatahan. Kun tämä kana katovi, Tämä puola pois menevi— Tahi kun kuolen kuulu piika, Katonen kasarivaski; Jääpi sulhoset surulle, Miehet mielimurtehille, Partasuut pahoille mielin, Hattupäät halajamahan.
19. On kumpiaki.
Niin on noita poikasia, Kun on mustia sikoja, Talvitakku porsahia. Niin on noita poikasia, Kun on suolla sammakoita, Alla virsun vinkujia. Niin on noita neitosia, Kun on maalla mansikoita, Punakukkia keolla. Niin on noita neitosia, Kun on kaupungin kanoja, Eli liinalintusia.
20. Erilainen kirkonkäynti.