29. Tie on tehty tuhman mennä.
Mistä tiesit tervahiiri, Ojamykrä tien osasit, Luovon lohta ampumahan, Siikoa ihoamahan; Mistä tiesit, kusta tunsit, Kusta kuitenki älysit, Täällä neien kasvavaksi, Impyen yleneväksi?— Kuulu isoni, kuulu emoni, Minä vielä kuulusampi, Kuulun kultana merelle, Hopiana maille muille. Enkä huoli huitukoista, Noista poika puitukoista, Kun ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti käyne, Näätäsaapukat näkyne, Reporinnat reilottane; Sivu menköhöt siatki, Poikki pellon porsahatki, Sivu on tehtu tie siolle, Pellon poikki porsahille, Tie ylätse, tie alatse, Kahenpuolen kartanosta; Tie on tehty tuhman tulla, Sekä tulla, jotta mennä, Ura käyä käypäläisen, Astua kylänkysyjän. Tytötkö sinunki saattoi, Neiet neuoi muille teille?— Ne ne näppivät syäntä, Vievät mielen miesten päästä.
30. Monisulhollinen.
Mont' on sulhoa minulla, Yks' on Yrtti, toinen Tortti, Kolmas koito Paalikkainen, Neljäs Nerkko niemen päässä, Viies Winnyrin Tapani, Kuues kainu Karjalainen, Seitsemäs sepän Simana, Kaheksas on Kaitaparta, Yheksäsi Yrjä raukka, Kylän vanhin kymmenesi; Repo rukka reunimmainen, Päivän-poika päällimmäinen, Kirjavissa kintahissa, Kaunehissa kauhtanoissa, Vaipassa vanutetussa, Ostetuissa saappahissa. Kävi kerran, kun käviki, Istui illan vieressäni, Kyläkunnan kuulematta, Emoni havatsematta, Koko mies me'elle maikoi, Sylinistunta simalle, Kainalo kananmunille, Vierus voille, vehnäisille.
31. Onpa tietty tietyssäni.
Onpa tietty tietyssäni, Mesimarja mielessäni, Lempilintu liitossani, Sinisorsa suojassani, Jok' on mieltynyt minuhun, Minä mieltynyt hänehen; Hänell' on ihanat silmät, Minulla syän suloinen. Ei hän heittänyt minua, Eikä yksin jättänynnä; Omaksens' on ottanunna, Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna, Valkiaksensa valinnut. Niin minä hänessä riipun, Sekä riipun, jotta kiikun, Niinkun lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava.
32. En heitä kullaistani.
Pappi paljonki lupasi, Enemmän papin emäntä, Vuoen voita syöäkseni, Toisen tuoresta kaloa— Lupasi hyvät hamoset, Ja parahat liinapaiat; Käski kullan heittämähän, Armahan unohtamahan, Etten kuulis kuuna päänä, Näkisi sinä ikänä. Mutt' en heitä kullaistani, Armahaistani unoha; Ennen heitän herkkuruoat, Paistit pappilan unohan, Heitän kaunoset hamehet, Ja parahat liinapaiat, Ennenkun heitän herttaseni, Armahastani eroun, Kesän kestyteltyäni, Talven taivuteltuani.
33. Muien musta, minun hyvänen.
Moniki pohatan poika Kovin on koiltahan kopia, Suvultansa sangen suuri; Sinä köyhä poika rukka Et oo koiltasi kopia, Suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, Tervaskannoksi tekevi, Pahaksi panettelevi, Tuhmemmaksi tunnustavi; Voit sa olla muien musta, Minun kaunis ja hyvänen, Minun mielestä metonen, Voisirunen silmästäni.