Itkin vuoen, itkin toisen, Itkin kohta kolmannenki, Kolmannenki, neljännenki, Vielä itkin viiennenki; Pois itkin ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotin, Puottelin punaisen posken, Vereväisen vierettelin. En ole sitte silmin nähnyt, Kun on kirstu kiini pantu, Rautanauloilla napattu, Vasaroilla vahvistettu.
112. Ei kuule emo minua.
Kun olin lassa kuuskesoisna, Vielä viisivuotoisena, Olin nokka nuotilleni, Sekä vilkka virsilleni, Laulelin jokaisen lakson, Joka rannan rallattelin; Nyt en oo nokka nuotilleni, Enkä vilkka virsilleni, Ilman laulan laitoissani, Murehissani murajan. Laulan mie liki kotia, Liki vettä vierettelen, Liki laulan linnaistani, Liki salvanta sanelen, Ehkä kuulisi emoni, Panisi pa'an tulelle, Parasta pa'an sisälle; Tulisi kyselemähän, Ja saisi sanelemahan: "Mitä laulat lapsueni, Kuta lintuni likerrät?" Ei kuule emo minua, Jos mie silmillä siherrän, Tahi kulmilla kuherran, Päälaella laulattelen; Enkä huoli huutamahan, Ei se kuulu kumminkana, Ei kuulu emolle itku, Ei valitus vanhemmalle— Huuto ei kuulu Tuonelahan, Valitus Manan majoille.
113. Nokeusin nuotioilla.
En minäki oisi ollut, Isän koissa ollessani, Mustin muita neitosia. Kalvakin kylän kanoja. Vaan ma mustuin mustikoilla, Painuin marjoilla pahoilla, Muutuin mustilla tulilla, Nokeuhuin nuotioilla, Keryin keittovalkioilla, Savustuin savumajoilla; Kun söin lassa mustikoita, Paljo marjoja pahoja, Nukuin nuotiotulilla, Makasin savumajoilla.
114: Oisinko pojaksi luotu.
Kun oisin poikana poloinen, Kalki jousen kantajana; Ei ne pyyt pyhää pitäisi, Oravaiset oisi jouten.
Oisinko pojaksi luotu, Ja kyhätty kyntäjäksi, Enmä näissä näin kävisi, Kylän vierahan varassa; Kyntäisin isoni maita, Ja vakoisin vanhempani; Ei vieras viheltelisi Pelloilla ison perillä; Ei itkis isoni pelto, Vainiot valitteleisi. Itkikö isoni pelto, Taaton vaimot valitti?
Itkipä isoni pelto, Taaton vainio valitti. Kun kävin sivutse kerran, Astuin aitojen alatse, Kuulin itkevän isosti, Vahvasti valittelevan, Kylällistä kyntäjätä, Vierasta vakoaiata. Pellot itki, niityt itki, Kotinurmet nukkerehti, Näin hyveä niittäjätä Kaunista kaputtajata.
115. Toisinpa kävi kätehen.