Voi velonen veitoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Kuin sa kuitenki vetelit, Ja pitelit pienosena, Huppusena huiskuttelit, Kantelit kapalolassa!—
118. Ikävä omia maita.
Laulan, laulan laiha piika, Vieritän veretön lapsi; Laulan rannan laiturilla, Vieritän vesikivellä, Johon kaikki aallot käypi, Veen tyrskyt tyyräjävi, Minun raukan laulellessa, Kurjan kuikerrellessani.
Minä laulan laiturilla, Vieritän vesien luona, Jotta kuuluisi kujerrus, Ääneni yli vesien; Kuuluisi kotikylähän, Oman puolen poikasille— Ikävä minun tulevi, Ikävä omia maita, Oman puolen poikasia, Oman Suomen sulhasia.
119. Surujani mie sukitan.
Katsos muita miekkosia, Ja onnen osallisia, Sukittavat suotujansa, Luotujansa paiottavat; En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Sukittele suotuani, Luotuani paiottele— Surujani mie sukitan, Paiotan pahoa mieltä, Mielen kaiken kääntehiä, Liikkehiä liian mielen.
Kunpa kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sukat Surmalle tekisin, Paiat Kalman poikasille— Sukat suurista suruista, Paiat päivistä pahoista, Housut huolen kankahasta, Iholiivit itkuloista.
120. Kunpa kurja kuolisinki.
En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana. Näkijälle kättä näytä; Näkijä valehtelevi Syöäksehen, saahaksehen, Kylläisnä eleäksehen.
Noin sanoi Savon näkijät, Noin pakisi Pohjan noiat Minun kurjan kuolevaksi, Kalkisen katoavaksi, Nuorena nukahtavaksi, Kasvavana kaatuvaksi— Minä hoikka huolemahan, Ja musta murehtimahan. Mieleni meni pahaksi, Syämeni surulliseksi,— Enkä kuollut kuitenkana, Tainnut en kalkinen kaota.