144. Erilaisia käskyjä.
Iso antoi vierrinhangon, Käski käymähän palolle; En lähe minä palolle— Silmät saastuisi savusta.
Emo antoi sukkulaisen, Käski kangasta kutoa; Kuo en kangasta, emoni— Varsi vaipuisi pahaksi.
Veikko antoi paperipankon, Ja käski kirjottamahan; Enmä taia kirjotella— Mustuis kaunoset käteni.
Sisko antoi silkkineulan, Käski ompeluksillehen; Enmä lähe ompeluille— Sormet kultaiset kuluisi.
Sulho antoi sulkkutyynyn, Ja käski makoamahan; Menen mä makoamahan, Liitäme lepeämähän— Hyvä on maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä.
145. Kaksi kaunista yhessä.
Astuin, astuin aian viertä, Kuunnellen kujan pereä; Näin sulassa suuren sorsan, Joen suussa jouhisorsan.
Läksin luoksi suuren sorsan, Menin luoksi marjalinnun; Läksin haapanan haluhun, Jouhilinnun joutelohon— Suot oli kaikki soslehessa, Iljenessä ilman rannat.
Sotkin suota soslehista, Jäätä järvenrannallista, Iljenellä itkusilmin, Soslehessa surkusilmin, Riettasilmin riittehessä, Jäläsilmin jäätä myöten.