Tulipa ennen tuttuseni, Tuli kaunis Kauron poika, Helytruoska helkähteli, Kariruoska kalkahteli.
"Oi on Outi sikkoseni! Mie lähen talosta tästä, Heikko heinän kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivän nostantahan Karsinasta Rannan Kauron."
Se katala Kauro rukka, Sepä raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin. Heitti heinän kantajansa, Paksun leivän paistajnsa, Kierrähti kisaväkehen, Ruotsin raukoille rajoille, Joss' on viina vesselöinä, Tupakka on tovolnoina, Utu ilman upottavi, Savu ilman saastuttavi.
150. Koivun ja tuomen oksa.
Olin oksa lehtipuussa, Koivun kasvatti katalan, Aholla alastomalla, Maalla mansikattomalla.
Toinen kasvoi kaunis tuomi, Puuhut ylpiä yleni, Nurmella mesinukalla, Maalla maksankarvaisella.
Olovilla oksillansa, Leveillä lehvillänsä, Peitti päivän paistamasta, Kätki kuun kumottamasta.
Noita kaikki katselivat, Ihmiset ihaelivat, Kukkia korian tuomen, Puun sorian kasvakkeita.
Ei ken katsoisi minua, Huolta huonosta pitäisi, Koivun tyhjästä tytöstä, Puun katalan kantamasta.
Kasvoin vieläki vähäsen, Tyhjän onneni ohessa; Tuli toukka, tuomen kaivoi, Kukat kaunoset kaotti.