Tuolla toivoin kunniata, Tulen tuomalla tupahan, Pään päretten poimennalla, Pieksin otsani ovehen, Pääni pihtipuolisehen; Ovensuuss' on ouot silmät, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset,— Tuli suusta tuikahuvi, Ilkiän isännän suusta, Kekälehet kielen alta, Alta kielen armottoman.
Suotta survoin suuret jauhot, Kiusan karkiat karistin, Syöä ankaran anopin, Tulikulkun kuiskaella, Päässä pitkän pintapöyän, Kultalaiasta kupista; Itse mie miniä raukka Syön tahasta taikinoa, Apan jauhoja kiveltä, Liesipankko pöytänäni Kapusta lusikkanani, Kattila kupin siassa.
Survo nyt itse suuri muori, Ja jauha jalo emäntä, Kun sa pojan pois porotit, Hylkäsit hyvän miniän!
Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kantoi suolta sammalia, Noita leipoi leiväksensä; Vesikappanen käessä, Tuota ryyppi ryypyiksensä.
Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Joi pytystä pyllötteli, Ämpäristä ällötteli, Suolakopsahan koputti, Katsoi kaalin tähtehille.
Usein utuinen minjä, Armahan anopin koissa, Kesät kontuja keräsi, Talvet väänti taikon vartta, Niinkuin muinenki kasakka, Eli parka palkkalainen.
Sini söi kaloja kalki, Sini koito kuorehia, Kuni notkui nuottapuissa, Keikkui keskellä venettä; Ei saanut sitä kaloa Anoppinsa antamasta, Joka päiväksi pätisi, Kerraksensa kelpoaisi.
170. Miniän syntymäkoti.
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä.
Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan— Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.