171. Suuri kiitos sulholleni.
Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta, Koppasi korennan päästä, Rahvoi rannan juoksennasta, Kihlasi kylän kivestä, Riihivartasta valitsi.
Enkä moiti muoriani, Aleksi anoppiani, Joka toi pojan mokoman, Vaali valkian urohon, Mokomalle neitoselle. Aina mie piloinen piika Kiinitin kylän kiveä, Kylän vuorta vierittelin, Kylän keträsin keriä, Kylän väännin värttinöitä, Kylän paitoja parannin— Omat paitani paheni.
Aina minulle annettihin Riihestä rivein riusa, Saunasta jykein loukku, Rannalta ravein karttu, Suurin taikko tanhuasta. Se minulle syöäkseni: Luut lihoista, päät kaloista, Siitalot sianlihoista, Kuoret leivistä kovista, Murut muista suuruksista.
Ei uskottu uupuvani, Ei varattu vaipuvani; Jos ma uhkin uuvuksissa, Väsyksissä väännättelin. Uupuivatpa uhkiammat, Väkevämmätki väsyivät, Saati mie vähäväkinen, Lapsi pieni pikkarainen; Välehen vähä väsyvi, Pian uupui pikkarainen.— Jo minäi silloin uuvuin, Kun ne uupuivat urohot; Jo minäi silloin vaivuin, Kun vaipui hevosen varsat.
b) Lasta tuuvittaissa.
172. Minä laulan lapsen virttä.
Minä laulan lapselleni, Kieltä pieksän pienelleni— Pieksän kieltä penningittä, Suuta kullatta kulutan. Minä laulan lapsen virttä, Panen paimosen sanoja, Joita ennen eukko neuoi, Oma vanhempi opetti, Kätkyessä käätessäni, Liekussa levätessäni, Korkian ison ko'issa, Kaunosessa kartanossa.
173. Kiitä huomenna hevoista.
Minä tuuvin tuttuani, Liekuttelen lintuani, Kasvattelen kaunoistani, Ihanaistani imetän. En tieä imettelijä, En katala kasvattaja, Mitä miksiki imetän, Kuta kuksi kostuttelen; Imettelenkö iloksi, Vai imetän itkukseni, Vaalin lasta vaivoikseni, Tuuvittelen tuskikseni, Huolikseni huiskuttelen, Kaihokseni kasvattelen.