185. Pahenneet polvet.
Kolkkoa tätä kotoa, Kuka tään koan sisässä?— Mie poloinen poikineni, Lintu laiha lapsineni.
Olipa minulla ennen, Oli kun muillaki emoilla; Polvet poikoa piellä, Käet lasta käännätellä— Polvet paljoa paremmat, Käsivarret vantterammat.
186. Tytär syntyi, tyhjä syntyi.
Poika syntyi, polte syntyi, Polte syntyi, kaski kasvoi; Tytär syntyi, tyhjä syntyi, Tyhjä syntyi, kaiho kasvoi.
Ken se tuutii poikalasta, Sepä totta torjuttavi; Ken se tuutivi tytärtä, Se vaan tyhjeä tekevi. Äyri äijistä pojista, Yksi tyhjä tyttäristä, Jos kylälle naitakohon, Tahi koissa kasvakohon, Tahi tauti tappakohon, Surma suin lopettakohon.
187. Ei tukia tyttärestä.
Varsa on vaivaisen hevonen, Tytär lapsi tyhjän eukon. Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.
Noin ne ennen eukot tiesi, Muisti muinaiset eläjät: "Elköhön emo tytärtä, Elköhön sinä ikänä, Tuiksensa tuuvitelko, Varoiksensa vaapotelko; Ei tule emon tukia, Eikä vanhemman varoa— Tuki mieron turmioille, Vara mieron vaahtisuille. Kielsi vanha Väinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Tytöstä emon tukia, Vanhan äitinsä varoa."
188. Kun tytär hyvä tulisi.