Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat toiset Torniosta, Riiasta hopiariksit, Sormus Suomessa valettu.
Vielä tätä neioistani, Tätä pienoista tytärtä, Ajetahan kirjokorjin, Souetaan veno-punasin, Porvarille puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi.
c) Miestään arvatessa.
196. Yks' on paha ei parane.
Äiän lassa lankielen, Piennä penkiltä putosin, Sit' en itkenyt isosti, Kovin viikon vieretellyt— Ne pahat pian parani. Yks' on paha, ei parane: Kun ma vierin veikon luota, Lankesin emon elolta, Miehen tuhmasen tulille, Varattoman valkioille; Siitä nät ikäni itken, Ajan kaiken kaihoelen.
Eipä vainenki pitäisi, Eipä piikaista pitäisi, Tuvattoman tunnustella, Kartanottoman katsella, Suojattoman suositella, Lepytellä lehmättömän.
197. Puutuin tuohon pulluksehen.
Olisi tämä otettu Paikoille paremmillenki, Tämä muoto muuanne'ki, Tämä kasvo kaikin paikoin, Ilman tuotta turmiotta, Ilman ilkiriiviöttä.
Olisi minussa ollut Paremman talon miniä, Emäntä elollisenki, Rahan alku aitallisen. Olisi minussa ollut Paremmalle puolisolle, Verevämmän miehen verta, Turpiamman turkin täysi.
Oisin mie mokoman saanut Mäellenki mentyäni, Kannoille karattuani; Saanut hongista salolta, Kantoloista kaskimaalta, Löynnyt tieltä tervaskannon, Leppäpökkelön lehosta— Suu kivestä, pää savesta, Silmät kuivista sysistä, Turpa tuuran taittumasta, Parta naavoista pahoista, Korvat koivun pahkuloista, Jalat koivun konkelosta, Varsi puista vaivaisista, Muu ruumis lahosta puusta.