206. Sain minä savisen saksan.
Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!
Oisipa minuksi ollut Paikkoja parempiaki, Puita pyörimättömiä, Varpuja varallisia; Vaan ma hullu hukkasime, Mielimennyt mättäsime, Tieten tervan keittimehen, Silmin valkian sisähän. Luulin saksan saaneheni, Pajarin valinneheni;
Sain minä savisen saksan, Pahanpäiväisen pajarin— Multatakka myötävänä, Savitakka saatavana, Kukon kullat kukkarossa, Taskussa kanan hopiat. Sain ma untelon urohon, Miehen tuulenmielellisen, Vielä villin viinanjuojan, Hurjan ostajan oluen;
Kun tuon kaupalle lähetän, Kaikki juopi kaupukseni— Saan saapi, tuhannen viepi, Vielä velkoa tekevi, Alttinoin kylän akoille, Polttinoin kylän pojille. Kun tulevi kaupoiltahan, Tuo ei tenkoa tinaista; Tuopi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä, Jolla tukkani repivi, Hapseni hajottelevi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi.
207. Jo johonki saatettu.
Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa emoni, Varotusta vanhempani.
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Ellös vainon neito nuori, Ellös kasvava kanarva, Hurjan hurstille ruvetko, Lakanoille juomalallin, Oksentajan olkiloille, Tuville tupakanjuojan! Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Kopra tukkihin tulevi, Hapsihin hahattelevi; Usein humalahurjan, Useimmin viinavillin, Oksennus olille jääpi, Vaahti vaipalle valuvi, Korjata vihaisen vaimon, Sekä tyynen työnnytellä."
Mikä kuitenki minulta, Kuka kurjalta tytöltä, Mikä otti mielen multa, Kuka haikian hajotti, Mukomalta mielevältä, Kylän kaiken viisahalta; Kun menin miehelle pahalle, Viinarattihin rakastuin, Laskin hurjan hurstilleni, Viinavillin viereheni; Otin yöksi vuotehelle, Laskin kyynysvarrelleni, Kuusen oksalta kuvetta, Käsivartta karrukselta.
208. Tein kaupan kallallisen.