250. Mikä kumma kummitseksen.
Mipä tässä millitseksen, Kuka kumma kummitseksen, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun ei kanna suo varista, Suo varista, maa jänistä, Nurmi nuorta morsianta, Pelto pieniä kanoja, Joen korvat joutsenia, Lammin laiat laklasia!
Mikä kumma kummitseksen, Ime ilmi anteleksen, Kun täss' ei siat sikiä, Kasva lampahan karitsat; Maito ei lähe mahosta, Piimä pitkähäntäsestä!
Jo olen orrelle osattu, Palasetta partahalle; Harvoin näiss' on harrit nähty, Siiat ei sinä ikänä, Harvoin on hauki vierahana, Lohen poik' ei polvenahan.
251. Köyhä kyntöpoika.
Minä köyhä kyntöpoika, Kyntöpoika, kyytipoika, Kylän kyntöjen kysyjä, Mieron töien tieustaja; Minä kynnän kyiset pellot, Vakoelen maat matoiset, Ilman rautarukkasitta, Vaskisitta vanttuhitta. Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle.
Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille.
252. Elettihin meillä ennen.
En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Elettihin meillä ennen, Asuttihin aikoinani, Kuultihin kalat kutevan, Lohen purstot loiskuttavan; Vaanpa nyt tätä nykyä Ei kuulu kuettajia, Pois on kaonneet kalatki, Lohen purstot loiskahtanna.
Illalla isäni kuoli, Aamulla talo hävisi, Jäini kun jäniksen poika Jäälle jääkellehtämähän; Parahiks' on paita pantu Lapselle isottomalle, Emon tietämättömälle, Varsin vanhemmattomalle.