Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan.
Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!—
Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa; Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.
Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä! Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy lähteä.
10. Turvaton.
Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani;
Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilopäivää suotu.
Turvoa ei ole siellä, eikä täällä, Enempi kun linnulla lentonsa päällä.
Maalima minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.
Ystäväni on myös ynsiäksi tullut, Kun hän on maaliman juttuja kuullut.—