5. Mataleenan vesimatka.
Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä hyvän isänsä, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta Hänen korkokengillänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hienohelmallansa, Toisen hirren päänsä päältä Hänen kultaruunullansa; Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyästä kulutti Hopiapäällä veitsellänsä.
Mataleena neito nuori Meni vettä lähteheltä, Kultakiulunen käessä, Kultakorva kiulusessa. Katseli kuvan sioa: "Ohoh minua neito parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karvani katonut; Eipä kiillä rintakisko, Eikä hohta päähopia, Niinkun kiilti toiskesänä, Vielä hohti mennä vuonna."
Kiesus paimenna pajussa, Karjalaissa kaskimaissa, Anoi vettä juoaksensa: "Annas vettä juoakseni!"
"Ei oo mulla astiata, Eik' oo kannuni kotona; Pikarit pinona vieri, Kannut halkona kalisi."
"Pistäspä pivosi täysi, Kahmalossa kanniksella!"
"Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!"
"Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen." "Sano kaikki, minkä tieät!"
"Kussas kolme poikalastas?— Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."
Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi: "Itsepä lienet Herra Kiesus, Kun mun elkeni sanelit! Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Soihin, maihin portahiksi, Porttojen polettavaksi, Jaloin päällä käytäväksi!