Tuo päivyt Jumalan luoma, Päivyt armas aurinkoinen, Lenti päätönnä kanana, Siipipuonna siuotteli, Luojan hauan partahalle, Kammiolle kaikkivallan.
Sat' on miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Pantu luojan paimeneksi, Kaikkivallan vartiaksi; Nuopa päivältä kysyvät, Anelevat auringolta: "Päivä armas aurinkoinen, Mitäpä sie tänne läksit?"
Päivä taiten vastaeli, Armas aurinko saneli: "Läksin luota katsomahan, Likeltä tähystämähän, Kuin on luoja kuoletettu, Herra hautahan hakattu."
Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Paistoi hetken heltehesti, Toisen himmesti hiosti, Kolmannen koko terältä, Nukutteli nuivan kansan, Paineli väen pakanan, Nuoret miekkojen nojahan, Vanhat vasten sauojansa, Keski-iän keihäille. Paistoi paaet pehmiäksi, Kivet suolaksi sulatti, Someret veti ve'eksi, Hiejan vaaheksi valutti, Päästi luojan kuolemasta, Katomasta kaikkivallan.
Luoja hauasta havatsi, Herra herkesi unesta, Pääsi hauan partahalle, Ylös kuopasta kohosi. Kivet silloin kielin lauloi, Paateret sanoin pakasi, Joet joikui, järvet järkkyi, Vuoret vaskiset vavahti, Tullessa Jumalan tunnin, Herran armon auetessa.
Nousi luoja kuolemasta, Herkesi uneksimasta, Vetihen vesikivelle Vatsallehen vaivoaksen, Veriään viruttamahan, Hurmehia huuhtomahan.
Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Lenti taiten taivahalle, Siallensa entiselle, Päästi miehet nukkumasta, Pahat unta ottamasta.
Pahat kahletta takovat, Nauloja varustelevat, Lyöä luoja kahleisin, Rautalukkoihin lukita, Ettei pääsisi pakohon, Kulkemahan kunne'kana, Hakatusta hauastansa, Kuopastansa kaivetusta.
Luoja käypi, astelevi, Kulki matkoa vähäsen, Kuuli paukkinan pajasta, Meni köyhänä pajahan, Kysyjänä kynnykselle; Täällä rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkkasevat. Meni seppojen pajahan: "Mitäs rautiot takovat, Sepät Hiitten hilkuttavat?"
Se on julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja, Sanan virkkoi, noin nimesi "Taon luojalle kytyttä, Jumalalle kahlisköyttä; Vaan en muistanut mitellä, Kuin on paksu luojan kaula, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä."