"Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"
"Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla; Hevot myyähän mäellä, Luukaviat kartanolla. Kyll' on meillä tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjutella, Naula laskea satulat."
Klaus tuo tuli tupahan Miekalla oven avasi, Tupellansa kiini tunki. "Onkos teillä neittä myyä, Piika pietty minulle?"—
Äitinsä Elina neien Klaus Kurjelle kumarsi: "Ei ole meillä neittä myyä, Eikä piika'a piolla. Piiat meill on piskusia, Kaikki kesken kasvavia."
"Onpa tuo vähä Elina, Anna'pa vähä Elina!"
"Oh mun äiti kultaseni, Elä anna minua Klaulle!"
"Ei taia vähä Elina Panna työhön palkollista, Ruokkia perehiäsi, Kaita tarhakarjojasi."
"Eikä tarvitse Elinan; Onpa siellä Kirstipiika.— Minä annan Kirstipiian Panna työhön palkollisen, Ruokkia talon perettä, Kaita kanssa tarhakarjan."
"Kyll' on sulla Kirstipiika, Laukon entinen emäntä, Se mun polttaisi tulessa, Kovin päivin kuolettaisi."
"Ei ole Kirsti ennenkähän Ketän polttanut tulessa, Kovin päivin kuolettanut, Ei ole ennen, eikä vasta."