Itse Iivana isäntä, Meiän kuulu kullan solki Kettukenkäset jalassa, Kut' ei pauka pakkasella, Ei kolka kovalla säällä, Likennäksen linnan luoksi, Kivet on kirkkoa jälellä, Torit linnan torniloita, Patsahat papin tupoa, Itse pappi paiatonna, Ruotsin kaunis kaatiotta.
11. Puntuksen sota.
Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat kansoinensa, Papit kirkkokuntinensa, Rustingit hevosinensa, Pitäjät perehinensä.
Jalo herra Jaakko Puntus, Itse Wiipurin isäntä, Latoi laivoja lahelle, Kun kana munasiansa, Veti päälle purjehia, Kun on kummun kuusiloita; Veipä tuuli Turjuksehen, Ahavainen Aunuksehen, Purje Puolahan osasi, Ajoi riskin Riian alle.
Jalo herra Jaakko Puntus Työnti linnahan sanoja; Paperit pakon perästä: "Onko pantuna olutta, Mettä meiän miehillemme?"
"Onpa pantua olutta, Mettä miehille hyville, Tallissa hevon kusia, Lehmän läävän lattialla."
Jalo herra Jaakko Puntus Alkoi lyiyllä lykätä, Tinapallin paiskiloia.— Viholainen, vainolainen Kohta itkien tulevi, Sanoi suurella surulla: "Jalo herra Jaakko Puntus! Tule siivolla sisähän, Kaunihisti kaupunkihin, On olutta juoaksesi, Sekä mettä syöäksesi, Ei mesi merestä puutu, Olut Riian kaupunnista."
12. Kaarlon sota.
Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi veikaten vesille, Uhotellen ulkomaille, Päälle päien päästäksensä, Valloille ruvetaksensa.
Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Maaliman valitut miehet, Alinomaiset kasakat Illoin aamuin vuotetahan, Kerta keskipäivälläki Katsellahan, käännellähän, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukialle. Kaarlo kaukoa näkyvi, Sinisorkka sinnempätä, Kahen luotosen lomatse, Päällitse satamasaaren.