"Ukkoseni, ainoseni! Nosta pilvi luotehelta, Nosta suuri säien voima, Aalto ankara kohota Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan."
Tuo ukko ylinen herra Nosti pilven luotehelta, Nosti suuren säien voiman, Aallon ankaran kohotti Hurjoa hukuttamahan, Mielipuolta painamahan.
"Kutti, kutti, keito Kesti, Keito Kesti, leino leski! Ainako sull' on Annin tyynyt, Ainako Annin päänalaset, Aina Kirstin kirjovaipat? Meren tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto päänalasinasi."
14. Anterun surma.
Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Oli teiensä kävijä, Matkojensa mittelijä; Seisattihen seinän alla, Lausuvi lasin takoa: "Laske tuttusi tupakan, Kamarihin kaunosesi!"
Kaisa saattavi sanoa: "Et ole oma uroni, Olet huorien hosuja, Väärtivaimojen väjyjä.— Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat."
Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Itse ikkunan avavi, Itse tungeksen tupahan.
Kaisa sängystä kavahti, Miekan seinältä sivalti, Tempasi tupesta tuiman, Syöksi miestä syänalahan, Läpi lämmöisten lihojen, Kautta kainalon vasemen.
Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni."
Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen.