"Näinpä neiti veikkosesi Selällä meren sinisen Istuvan meren kivellä, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan; Suka kultainen pivossa, Hopiainen harja käessä; Sulkahti suka merehen, Haihtui harja lainehesen, Ojentihen ottamahan, Kallistihen katsomahan, Sulkahti suan jälessä, Haihtui harjan ottamissa. Sanoi kerran mennessänsä:
"Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!"
"Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!"
"Elköhön minun veikkoni, Elköhön veli kuluni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Juottako sotaoritta Rannalta tämän merosen, Vaivaisilta valkamoilta!"
"Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana Peskö tästä silmiänsä Rannalla kotiperällä, Kotilahen laiturilla!"
"Mikäli meressä vettä, Sikäli minun vereni; Mikäli meren kaloja, Sikäli minun lihani; Mikä rannalla risuja, Ne on kurjan kylkiluita; Mikä rannan hiekkasia, Ne hivusta hierottua, Sekä luuta seuhottua, Veri tyystä vellottua."
44. Kankahan kutoja.
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi hyvät hopiat. "Kellen tuota kankahaista?"
"Kullalleni kultapaian, Hopialleni hopian. Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun maalta matkoavi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki."
"Jop' on kuoli kultasesi, Meni mielitiettysesi, Laiva poikki, toinen halki, Kolmas kuivalle karille, Itse haukien iloksi, Ahvenien armahaksi."