Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; "Riu, rau, repo rukka! Miss' olit tämän kesyen?"— "Jumalalla paimenessa, Karjalaisna kaikkivallan."
"Saitko paljo palkastasi Jumalassa oltuasi?"— "Kuusi poikoa poloinen, Sikiöitä seitsemisen."
"Miss' on poikasi poloisen, Kussa tyrmän tyttäresi?"— "Tuoll' on poikani poloisen, Tuolla tyrmän tyttäreni: Kaikk' on kettuna Kemissä, Tukulmissa turkkiloina, Pispan pitkinä hioina, Papin paian kauluksina, Herrojen hetalehina, Valtamiesten vaattehina. Taianpa itseki tulla, Itse onneton osata, Saaha saksalle rahoiksi, Kauppamiehelle kaluksi, Tuomarin turkin hioiksi, Nimismiehen niskomiksi. On sitä minullai mieltä, Mutt' on surma sukkelampi: Milloin viskovi vipuhun, Saattavi satimen alle, Milloin rauat rapsahtavi, Pahat sangat paiskahtavi; Käypi viisaski vipuhun, Hullu huhtovi sivutse."
93. Pohjolan poika.
Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestä tuhmempata, Untelompata urosta. Söi syet, someret appoi, Hiilet kuivat kuippaeli. Yöt oli kiven välissä, Päivät piili paaen alla, Kesät kentällä makasi, Talvet taljavuotehella; Mennyt ei metsähän ikänä, Ei kalahan kulloinkana, Saivat jouset jouten olla, Verkot viemättä vesille.
94. Ensimmäinen rautio.
Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan; Paaet kasvoi kantapäihin, Syli syttä hartioille.
Ajatteli aamusilla, Päivät päässänsä piteli: "Miks' ei minulla rauta kiehu, Alla ahjoni valahu; Taon talven rautoani, Keitän kirvestä kesosen."
Päätyvi paha pajahan, Kysyi kehno kynnykseltä: "Monesko, mokoma seppä, Kirves sulla kiehumassa?"—
"Vast' on viisi valmihina, Kovin äiä, kun lie kuusi, Yhen aamusen ajalla, Yhellä rupeamalla."