Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltä, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmä, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinäkö, Vaiko vasta pääsiäisnä, Vaiko jo tänäki päänä?— Jospa jo tänäki päänä."
Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Västäräkki vettä kantoi Kerkeän kesäisen päivän, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta. Hyvin se tianen tiesi, Osasi oluen panna, Vaan ei tiennynnä nimetä.
Kissa virkkoi kiukoalta, Kasi lausui lauan päästä: "Olut on oikia nimensä, Hyvä juoma hurskahille, Paha paljo juonehille; Hurskahat ilottelevi, Hullut tappeloittelevi."
Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Kutsui paljo vierahia Oluille juotaville; Hyvä oli juoma hurskahille, Paha paljo juonehille: Pani se hullut huiskamahan, Mielipuolet meiskamahan.
Tianenpa pieni lintu, Varpunen vähävarainen, Ei voinut kotona olla, Piti metsähän paeta.
111. Tehkäme iloinen ilta.
Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien päivien perästä! Laulelkame, soitelkame, Tehkäme iloinen ilta!— Ei tässä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa, Tässä syöähän surutta, Eletähän huoletonna; Täss' on soitot seinimillä, Kanteleet kamanan päällä, Harput, huilut kammarissa, Ilopillit ikkunoilla, Porokellot portin päällä, Rämppäkellot räystähillä; Tanner täynnä tanssijoita, Keskipiha keikkujoita; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä puolikoita, Puolikot olutta täynnä; Leipeä sata sylyistä, Voita viisi leiviskäistä, Seitsemän sianlihoa.
112. Hyvä isäntä.
Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok' on saanut suosta suojan, Koin korvesta kokenut, Hirret hirmulta mäeltä, Ruotehet romeikolta, Malat marjokankahilta, Sammalet sulilta soilta.
Usein hyvän isännän, Sen tarkan talon isännän, Jäänyt on kinnasta kivelle, Hattua havun selälle, Saahessa tätä salia, Kammaria kalkuttaissa.