b) Äkämä, paisuma, putkama, putkenpolttama. Alussa auttaa usein iilimadot ja haudepuurot jauhoista ja etikasta kylmältään. Ellei siitä olisi hyötyä, niin hierotaan kamfertti=öljyä paikalle. Jos kuitenki kuumuus ja ajos lisääntywät, niin pitää paikkaa hautoa lämpimillä puuroilla, ohran tahi kauran ryyneistä taikka pellawansiemenistä maidon ja ihran (öljyn tahi suolattoman woin) kanssa keitetyillä. Haude pidetään niin kuumana päällä, kun suinki kärsii, ja waristetaan usein uudestaan. Eikä pidä sitä ennen jättää, kun elo (sydän eli juuri) joutuu ja lähtee ulos ajoksesta, jonka jälkeen pannaan liewittäwää woidetta.
c) Kuisma, weripahka, mähkä. Owat suurempia ja pahempia laadustaan, kun edellä mainitut paiseet, näköänsä sinertäwiä tahi tuhkawärisiä ja wähentäwät tawallisesti sairaan woimanki. Sisään annetaan, mitä polttotaudissa on annettawaksi neuwottu woimia ylläpitämään ja ulkopuolin pidetään hapanta taikinaa, saunakukkapuuroja ja muita semmoisia, kunnes kuollut liha erkaupi, jonka jälkeen tulee liewittäwää woidetta pidettäwäksi. Näissä wioissa on usein henki waarassa, jonka tähden pitääki, jos saada taitaa, lääkäriltä aikaiseen neuwoa kysyttämän.
d) Koi, koiso, wieras, koi sormessa, jäsenkoi, iso kumppali. Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen ala pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jauhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.
12:ksi Tyrästä, muljahtaneista, suolimulkuista, alaisin puolin rewenneistä, kuwepuhkeamasta jne. Kaikenlainen tyrä ei ole mikään muu, kuin suolten tahi muiden watsansisusten ulostunkeuma jostaki wäljästyneestä reiästä, tawallisimmasti nawassa, kupeessa ja mulkuissa. Alkunsa saapi se enimmiten waikiammasta hypystä, putoamisesta, nostosta, lyömästä, sattumasta, ryinnästä, aiwastamasta, änkäämästä jne. Tyrän ulostultua waiwaa kuoitus, okse ja watsan turpuus. Silloin pitää se joutuen sisäytettämän. Sairas laskeutuu seljälleen, kupeet koholla, olat ja polwet wähän koukussa. Niin rupeaa joku toinen tyrää sisäyttämään lykäten sitä käsillänsä hiljalleen reiän suuntaan, kupeissa esimerk. alhaalta= ja siwulta=päin ylemmä ja wähän napaa kohti. Jos työ ei onnistuisi, awetaan suoni, pannaan kihottawa lawemanki ja laitetaan sairas lensiään ammekylpyyn, jonka jälkeen koetetaan uudelleen. Sisäänsaatua tyrä pannaan sairaalle liewittäwä lawemanki, laitetaan sopiwa tyräside ja katsotaan, ettei rupeaisi ensimäisinä päiwinä liikkeelle eikä jälkeenpäinkään rasittawiin töihin. Tämän ohessa syököön liiatenki ensimältä liewiä ruokia ja wähä, ettei watsa kowenisi.
Toisinaan kureutuu eli salpauu tyrä, ettei millään tawalla saada sisään. Silloin on waara likellä ja lääkäri kerkiämiseen haettawa. Sillä wälillä pidetään paikalla eläimen rakko täytetty jäällä eli lumella taikka muita hywin kylmiä hauteita ja laitetaan tupakka=lawemanki sairaalle.
13:ksi Jäsenniukahuksesta, niwellyksestä, nisellyksestä, hiwellyksestä. Jos paikka ajettuisi, tulisi tuskille, kuumaksi ja helläksi, niin imetetään sitä iilimadoilla ja pidellään kylmillä hauteilla etikasta, wiinasta ja wilusta wedestä tahi suolasta ja wedestä. Jos iilimatoja ei saisi, iskettäköön suonta. Ainoastaan lääkärin tahi muun siihen työhön oppineen suwaittakoon jäsentä paikallensa sijotella. Wenymä eli suonenwenymys, nyrjähys, waatii melkein samaa menetystä kuin jäsenniukahus ja sen jälkeen sopiwaa sidettä.
14:ksi Luun rikkaantumisesta eli murroksesta. Sekä yli= että alapuolta murroksen kiinnitetään paikka käsillä tahi ympäri nidotuilla pyyhkeillä ja wedetään sitte hiljalleen, että murtuneen luun päät tulewat wastatusten, jonka jälkeen paikka ymmärtäwäisesti sidotaan tawallisilla lastoilla (liisteillä), warustetaan ensi=ajaksi kylmillä hauteilla ja jätetään lewolle. Pitääki tämä hetimmiten tehtää, sillä muuten seuraa ajetus ja on waikiampi asemilleen luita saada. Jos kuitenki ei kohta ymmärtäwäistä asettajaa saataisi, niin pidettäköön murroksen ympärillä ainoastansa kylmiä kääreitä ja annettakoon olla liikahtamatta. Jos olisi lihaaki loukkautunut, niin korjattakoon kuin muita wereksiä haawoja. Muu menetys sairaan kanssa on sama kuin jäsenniukahuksissa.
Woiteita ja laastareita tässä wiassa ei tarwita, eikä sisään otettawia lääkkeitä, jotka usein waan tekisiwät pahennusta.
15:ksi Jäsenten kankeus. Tulee enimmiten edelläkäywistä taudeista ja on useinki kyllä pitkittäwä wika. Liewitetään eli parannetaan sillä, että wikapaikkaa hierotaan willawaatteella, harjataan, nyrkillä sotketaan, nipistellään eli pieksetään, haudotaan saunassa tahi ammekylwyissä laitettuna rankista tahi neljästä luodista rikkimaksaa ja kahdesta luodista suolaa taikka paljaasta suolasta taikka muuriaispesästä, joka säkin sisässä pannaan kiehuwaan weteen. Hautomisia ei pidä ennen heittää, kun iho rokottuu ja wika tulee paremmaksi. Näiden ohessa totutetaan wikapaikkaa töille ja liikunnoille.
16:ksi Syöpäpahka, ruumiinmadon alku. Tutaan leikkelewästä, wiilaisewasta kiwusta, jossa myöhemmin alkaa näkyä suuria sinisiä, suonia ja haawailemia. Myhkyrän ympärille pitää aikaiseen panna 5 iilimatoa joka toinen wiikko. Wäli=ajoiksi katetaan se ohuella nahalla, säämyskällä tahi muulla semmoisella.