Humala. Käytetään tawallisimmasti lämpimiksi hauteiksi kuiwiltaan. Taitaan myös seottaa jauhoilla, saunakukilla j.n.e.
Iilimadot eli werimadot; ruots. blodiglar. Owat tarpeelliset silloin, koska werta tahdotaan jolta kulta pienemmältä alalta wähenemään, ei yli koko ruumiin, taikka jos sairasta warotaan liiaksi suonenlyönnistä heikentywän. Monessa taudissa, esimerk. kurkunkuristajassa, wesiaiwossa, silmänpunotuksissa, kaulataudeissa, nielinwioissa, perätaudissa, ulkonaisissa loukkauksissa, owat werimadot paljo hyödyllisemmät, kun suonenlyönti, ja samate silloin, koska lapsilta tulee werta ottaa. Jos rakkolaastaria, sinappipöperöä tahi muita kiihottawia aineita jälkeen samalle paikalle pannaan, niin pitää matoin puremasijat ennen sitä pienillä tali= tahi sidelaastari=lapuilla peitettämän.
Iilimadot tarttuwat paremmin aamu=, kuin iltapuolella päiwää. Niiden ilman ei tarttuessa on hywä keino puistaltaa niitä wähän aikaa sahdin seassa, ja willaisella waatteella hiwuttaa paikkaa, johon pannaan. Imemästä päästyä lypsetään weri niistä suun kautta ulos, niin tulewat taas pikemmin wirkaansa kelwollisiksi.
Iileille säilyttäissä muutetaan kahdesti wiikossa uutta järwiwettä; purkki peitetään riewulla päältä, että ilman henki kulkee läwitse.
Inkewäri. Watsanwahwistawa aine, nautitaan hienottuna ja sokerilla seotettuna.
Isoppi. Laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintawaiwoissa, kuin myös korlauswedeksi kurkkuwioissa.
Jalappajuuri. Ulostus=aine, nautitaan hienottuna paljaaltaan, tahi kremortartarin seassa, teelusikallinen kerrallaan.
Jähdytysjauho; ruots. kylande pulwer. Tuotetaan apteikistä taikka tehdään kotona salpietarista ja kremortartarista, pari teelusikallista kumpaistaki, kuuden teelusikallisen kanssa sokeria seotettuna. Teelusikallinen 2:den tahi 3:men tiiman wäliajoilla.
Jästi, watsanpehmittäwä ja ulostawa koto=aine.