Suomalaiset arwotuxet, Wastausten kansa. Kootut Kahdexan toista
Ajastaikaa Christfrid Gananderilta, Philos. Mag.
Sphingis erat aenigma: Quodnam esset animal, mane quadrupes.
meridie bipes, vespere tripes. Hoc qui solvere non possent,
ab illo sunt interempti. Solvit autem illud Oedipus, hominem
esse dicens.
Hoc aenigma tibi conjectandum relinquo, ego Sphingem praestiti.
Tu Oedipus esto. Erasmus.
Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä.
Ainoastansa kirjoituslaatua aiomma Gananderin esipuheessa wähhin korjaella, sanat jätämmä sillensä. Sulkimiin (-) pannut numerot wiittaawat jälkeenpäin tehtäviin lisäyksiin ja muihin muistutuksiin.
[2] Tässä ehkä sopinee mainita, mitä Gananderi jälkeenpäin kirjassansa muistuttaa arwoituksensa 149 (tässä kokouksessa 884) alla, sen jo wanhoilla olleen ja kuuluneen näin:
»In densis silvis bis venor quinque catellis,
Quod capio, predo, quod non capio, mihi servo».
Joka Suomeksi käättynä olisi:
Kymmenen pentuni kanssa ma metsästän salomailla,
Heitän pois mitä saan, tuon sen kotihin mitä en saa.
[3] Wanhat "Göthit" eli Kyötit, Kyöttiläiset, eiwät ole Suomen
waan Ruotsin kansan esi=isiä.
Toimittajan muistutus.
[4] Arwattawasti sama tarunomainen kansa, jota wanhoissa runoissamme
nimitetään milloin juuteiksi, juuttaiksi eli juuttilaisiksi,
milloin hiisiksi, hiiden wäeksi, hiitolaisiksi j. n. e. ja jonka
muutamat oppineet ehkä perustuksetta owat luulleet Suomalaisten
esi=isiksi; katso: Finland och dess inwånare — — — af A. J.
Arwidsson S. 165-168.
Toim. muist.
[5] Tästä paikasta eli paikannimestä meillä ei ole sen parempata
tietoa, waan sitä sanotaan myös Hyweläksi ja tawallisemmasti
Hymyläksi.
T. m.