Vilustumista vastaan kylmiltä tuulilta ja pakkaselta viskattiin matkoille lähtiessä hehkuvia hiiliä pohjoseen päin. Lieneekö seki jotain uhrintapaista tuulten ja pakkasen haltioin hyvittämiseksi ollut.
Kuormat matkoilla varjeltiin varkailta kalmanluilla ja erittäinki kuolleen pääkallolla kätkettynä kuorman alle. Ruis-aumain säilymiseksi hiiriltä pantiin sen pohjaan kivi, jota hiirien käskettiin kaluamaan. Huoneen vakuuttamiseksi tulipalosta oli ukontaltta hyvä varjelus-ase, jonka avuksi muutamat kalkkisotkusta kuvasivat ristin ulkopuoliseen seinään tulisijan kohdalle. Karjan varjelemiseksi käärmeiltä piti elukoille antaa suoloja, joihin oli käärmeensanat luettu kolmen- taikka vieläki paremmin yhdeksänkertaisesti. Metsänpedoilta rauhottamiseksi piti elukat voidella hylkeenrasvalla, jota myös karhun poistamiseksi laitumelta ja halmeista piti siellä täällä tahria puihin ja halmemaiden aitoihin, vieläpä niissä kasvaviin äärimmäisiin elo-korsiinki.
Karjan talvionneksi navetta syksyllä pestiin yhdeksällä lehtisellä vastalla, sitten ammuttiin kolmesti läpi navetan ja pantiin elävää hopeata, hampun siemeniä ja suoloja joka hinkaloon.
Kun ostoeläin ei tahtonut suostua uudessa paikassa pysymään, mentiin sen vanhaan kotipaikkaan, otettiin kolmivitsaisesta aidasta alimmainen vitsa, pantiin eläimen sarveen tahi päähän ja sanottiin: "pyri tuon verran entiseen paikkaasi, minkä tuo vitsaski sarvessasi (päässäsi, kaulassasi)!"
Laskiaisviikolla noidat ja velhot kävivät toisten taloin navetoissa, sieltä maito-, voi-, villa- ja muuta karjan onnea itsellensä tahi jollekulle toiselle muuttamaan, leikkelivät karvoja ja villoja, vieläpä pieniä lihapalasiaki elukoista, joita luulivat onnen seuraavan sinne, mihin niitä veivät. Pääsiäisaamuna puhalsivat sarviin ja torviin, jotta koko siltä alalta, jossa torvi kuultiin, maito-, voi- ja muu karjan onni siirtyisi siihen paikkaan, josta ääni lähti. Juhanusyönä kävivät jyväonnea toisten pelloista ja halmeista itsellensä tahi muille muuttamaan.
Erityiseksi maidon ja voin lisääjäksi laitettiin Paran kuva, pääksi pantiin kerä, kalsu rangoksi, värttänät sääriksi. Kädet tehtiin vääristä pajuista ja jalat koivun konkelosta. Mutta hyvä talon tonttu ilmanki muita vehkeitä kantoi kaikenlaista tavaraa taloon.
Kun nuorikko tuli taloon, piti kynnykselle panna vihko, jossa oli yhdeksän erilajista kasvia, ja hänen sen ylitse sisään astua.
Kovassa kotiin-ikävässä vieraalla maalla piti lähteä pari virstaa kävelemään ja takaisin tultua rohkeasti yli kynnyksen astuttua sanoa: "terve maa, terve mantu! * on minun isäni, * on minun emoni, * on oma nimeni" (* * * merkitsevät kunki nimeä).
Lempeä vierottaissa eli naimisonnea ottaissa piti saada vasta, jolla tyttö oli kylpenyt, ja kätkeä se sikolättiin. Lempeä nostaessa pantiin kylvettämisen jälkeen tytölle kaulaan orihevosen länget ja vaskikello, joka kolmessa ruumiin vedossa oli hevosen kaulassa ollut; niin työnnettiin tyttö saunasta.
Kun vastasyntynyt lapsi ensikerran oli pesty, puettiin hän harakka-paitaan s.o. liinaiseen riepuun, jonka keskelle oli leikattu pään reikä. Siinä se sai kolme yötä olla, sitten paita vietiin seipään päähän ja jätetiin harakkain hyväksi.