Otollisin rukousten, kuin monen muunki taikatyön aika oli torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna. Ukkoa ja muita rukoillessansa loitsijat eivät kuitenkaan tarkottaneet muuta, kuin että tulisivat johtamaan ja auttamaan heitä, sillä itse tekivät, mitä jumalaltansa rukoilivat.
Uhraamasta ja muitaki taikatöitä tekemästä palatessansa loitsija ei saanut taaksensa katsoa; se olisi koko työn mitättömäksi tehnyt.
Loitsijat ja erittäinki kuoharit työhön ruvetessansa lukivat aina kateen sanat hyvin karaistulla mielellä pahain silmäntelijäin pelvoksi, varsinki jos joku toinen oli tiettyvissä, joka myös mielellään olisi tainnut työhön lähteä.
Sammatissa Maaliskuulla 1880.
E. L.
Yhteisiä sanoja.
1. Loitsian perustussanoja.
a.
Kuin silloin sanottanehen,
Miten tutkaeltanehen,
Kun aika tosin tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi?
Jo minä poloinen poika,
Jo olen joutunut johonki,
Näille töille työlähille,
Vallan töihin vaikeisin,
Puutteita purkamahan,
10 Päätteitä päästämäkän,
Rikkeitä riisumahan,
Vastuksia voittamahan.
Nyt minua tarvitahan,
Tarvitahan, vaaitahan,
Syvän synnyn tietäjäksi,
Ison pulman purkajaksi:
Ruvennenko, rohtinenko,
Tarttunenko, tohtinenko,
Käsin ruttohon ruveta,
20 Käsin käyä perkelehen,
Rumalaista rutjomahan,
Ponnetonta polkemahan?
En minä mitänä voine
Ilman armotta Jumalan,
Toimetta totisen Luojan;
Avun Luoja antakohon,
Avun Herra heittäköhön,
Avun suokohon Jumala,
Saatua minun sanani,
30 Käytyä minun käteni!
Jesuksen on suu sulava,
Suukseni sukeutukohon,
Jesuksen käpeä kieli,
Kielekseni kääntyköhön,
Jesuksen sopeat sormet,
Sopikohot sormikseni;
Mihin ei sanani saane,
Saakohot sanat Jumalan;
Kuhun ei kääntyne käteni,
40 Käyköhöt käet Jumalan;
Mihin ei sormeni sopine,
Sopikohon Luojan sormet;
Mihin ei henki höyrähtäne,
Herran henki höyrytköhön!
Toisin: