a.
Pakkanen Puhurin poika,
Talvipoika hyyhämöinen,
Kun ensin emästä syntyi,
Kesät keikkui hettehissä,
Suurimmilla suon selillä,
Talvet aioilla ajeli,
Kylmi soita, kylmi maita,
Kylmi alhoja ahoja,
Paleli vesipajuja,
10 Poltti haavan pahkuloita,
Koivun juuria kolotti,
Närehiä näykkäeli;
Kylmi jäähän järven rannat,
Meren rannat rapsutteli,
Lahet kylmi, lammit kylmi,
Siitä suureksi sukeutui,
Kylmi rautaisen korennon,
Sepon Ilmarin pajassa,
Aivan alle ahjoksensa,
20 Lietaimensa liepehelle.
Aikoi kylmeä seponki,
Ilmarisen itsensäki,
Niin seppo sanoiksi virkki;
"Pakkanen Puhurin poika,
Talven poika hyyhelmöinen,
Ellös tänne tulkokkana,
Täällä kyntesi palavi,
Käpenesi kärventyvi!"
Tonki pakkasen tulehen,
30 Kivisehen kiukahasen;
Pakkanen Puhurin poika
Jo tunsi tuhon tulevan,
Vannoi vaikean valansa:
"Jätä vielä heikko henki;
Jos mun kuulet kylmäväksi,
Toiste tuhmin tulleheksi,
Niin tunge tulisijahan,
Vaivuttele valkeahan!"
Sillä päästi pääramunsa,
40 Heikon henkensä pelasti:
Läksi kuljus kulkemahan,
Emon valjus vaappumahan,
Pimeähän Pohjolahan,
Sankkahan Sarentolahan,
Jäällä tuon jälet näkyvi,
Jalan iskut jauvahuvi.
Kulki kuljus pohjosehen,
Lapin maahan laakeahan,
Asui petran peittehessä,
50 Kävi karhun kattehessa.
Toisin:
4. K. heilui (hempui) h.
K. läikkyi lähtehessä,
5. Sykysyt sulilla soilla,
Tuiman tunturin laella,
6. T. a. kupahui,
T. taivahan navoilla,
8, 9. K. kylmiä kiviä,
Palelevi paasiloita,
11. K. j. kolosi,
25. Vilu ilma hyyhetyinen,
30. Rantaisehen k.
37, 38. N. mä vaivun valkeahan,
Tunkeun tulisijahan!
42. E. v. vaappomahan,
45, 46. Jälet järvellä n.
J. isku iljanella.
49. Tuli p. p.
b.
Pakkanen pahasukuinen,
Ja poika pahantapainen,
Ensin tungeikse tupihin,
Pirtin pihtipuolisihin;
Tukala tuvassa olla,
Läyli olla lämpimässä,
Alkoi aioilla asua,
Veräjillä viehkuroia,
Talvet mäiski männiköissä,
10 Risukoissa lipsutteli,
Pelmusi petäjiköissä,
Kolkkaeli koivikoissa;
Yli puien pää näkyvi,
Läpi lehvän henki soipi.
Kylmi puita ja pehuja,
Tasotteli tanteria,
Puut puri lehettömiksi,
Kanervat kukittomiksi,
Pilvat hongista piristi,
20 Laski lastut mäntylöistä.
Oli aikoa vähäisen,
Kului yötä kaksi, kolme,
Läksi merta kylmämähän,
Aaltoja asettamahan,
Meren Pohjan partahalle,
Äärettömän äprähälle.
Heti yönä ensimäisnä
Rannat jäähän rapsahutti,
Viel' ei merta kylmänynnä,
30 Aavoa asettanunna;
Pieni on peiponen selällä,
Västäräkki lainehilla,
Senki kynnet kylmämättä,
Pää pieni palelematta.
Äsken tuosta toisna yönä
Jopa suureksi sukeusi,
Heittihe hävyttömäksi,
Kovin kasvoi kauheaksi;
Kylmi silloin täyen kylmän,
40 Väki pakkasen paleli,
Kylmi jäätä kyynäsvarren,
Satoi lunta sauvan varren.
Jäi vähä palelematta
Selvällä meren selällä,
Vesille Ahin venonen,
Sotalaiva lainehille.
Uhki senki kylmämähän,
Jumala kovasti kielti;
Uhki kylmeä jumalan,
50 Vaan jumala jonki tiesi:
Keritsi kiveltä villat,
Takut talven maannehelta,
Ne sukiksi suoritteli,
Kiiretteli kintahiksi,
Käsin pakkasen piteli,
Kovan ilman kopristeli,
Öin yrittämättömäksi,
Päivin pääsemättömäksi.
Toisin:
8. V. viereksiä,
10. Risuissa vähäripainen,
12. Lepiköissä leyhkäeli;
18. Heinät helpehettömäksi,
30. Aaltoja a.
40. Jalon p. p.
45, 46. Jäip' on veitikan v.
Ahin laiva l.
50. V. j. keinon keksi:
51. K. k. kiitsit,
Poimi kiitsimet kiveltä,
53, 54. Suoritteli sukkasiksi,
Valmisteli vanttuhiksi,
54. Huolitteli k.
56. K. i. koprissahan,
c.
Pakkanen Puhurin poika,
Kovan ilman höyhelöinen,
Ele sie minua kylmä,
Kyllä sun sukusi tieän:
Sinun on maiosta malosi,
Kesi uuhen untuvasta;
Mene soita kylmämähän,
Sinne sie mene minusta,
Siellä sinua tarvitahan,
10 Apuasi huuetahan!
Sokka ennen soita kylmi,
Sokka soita, pakko maita,
Jäi paikka palelematta,
Suon sulilla, maan perillä,
Siin' on sulla kylmämistä,
Paljonki palelemista.
Vaan kun siit' ei kyllin liene,
Mene merta kylmämähän,
Sinne sie mene minusta,
20 Siell' on peiponen selällä,
Senki on kynnet kylmämättä,
Pää pieni palelematta!