h.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käys tänne kepein kengin,
Helmoin hienoin helmottele,
Sukin valkein vaella,
Sukin mustin muikuttele,
Kivut kiinni ottamahan,
Puutunnaiset purkamahan,
Kykkärät kerittämähän,
10 Rikonnaiset riipimähän;
Kivut vieritä vetehen,
Syytäise meren syvähän,
Tuskat tuulelle jakaos,
Ahavalle annelkosi,
Jotta saisi sairas maata,
Voisi voimaton levätä!
Toisin:
8. Nämät pulmat p. 16. Sekä haikea 1.
i.
Neitsy Maaria emonen,
Pyhä piika taivahinen,
Tule tänne tarvittaissa,
Käyvös tänne kutsuttaissa;
Tääll' on tuskat tunkemassa,
Pakko päälle painamassa,
Hätähinen huutamassa,
Vikahinen vinkumassa:
Päät tääll' on pahoin menossa,
10 Tukat turha'an tulossa.
Käy pian, välehen jou'u,
Tule tuul'na, jou'u mielnä,
Kourin helmasi kokoa,
Käsivarsin vaattehesi,
Silkit siltoa vetäisi,
Helmat maata hemmoaisi.
Tule luota katsomahan,
Tyköä tähyämähän,
Ett' ei poika pois tulisi,
20 Emon lapsi lankeaisi,
Luojan luomalta laulta,
Jumalan sukeamalta!
Ei tämä manalle joua,
Emon tuoma tuonelahan,
Ennen ajan joutumista,
Määräpäivän päätymistä.
Tule päätä päästämähän,
Henkeä lunastamahan,
Tahi tauti tappanevi,
30 Surma suotta ottanevi,
Tukan tuuhilo tulevi,
Hivus hiyki lankeavi;
Puhu suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä,
Kun sa puhut, niin mä puran,
Kun sa pääyt, niin mä päästän.
Toisin:
8. Pakkohinen parkumassa,
15, 16. S. s. vetävi, H. m. hemmoavi.
21. L. l. luvulta,
29, 30. Tahi kuolema tulevi,
Lähenevi hengen lähtö,
32. H. hiuki l.
35. K. s. p. n. parannan,
k.
Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave kultainen korea,
Jok' olet vanhin vaimoloita,
Ensin emä itselöitä,
Käy nyt tuskat tuntemahan,
Hätäpäivät häätämähän,
Tämä jakso jaksamahan,
Puutunnainen purkamahan!
Tääll' on tuskat tunkemassa,
10 Hätäpäivä päälle saanut,
Maa jo alla halkeavi,
Taivas päällä pakahtuvi,
Hätähisen huutaessa,
Vaivaisen valittaessa.