Miss' on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytelty?
Tuoll' on otso synnytetty,
Mesikämmen käännytelty,
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisten olkapäillä.
Sielt' on maahan laskettuna
Sisälle salon simaisen,
Vierehen vihannan viian,
10 Maksankarvaisen malohon.
Sinisirkku metsän neiti
Tuu'itteli, liekutteli,
Kultaisessa kätkyessä,
Hihnoissa hopeisissa,
Alla kuusen kukkalatvan,
Alla pensovan petäjän.
Siitä otso ristittihin,
Harvakarva kastettihin,
Korvalla tulisen kosken,
20 Pyhän virran pyörtehellä.
Ken rupesi ristijäksi?
Itse Himmerkin kuningas,
Tuo rupesi ristijäksi,
Harvakarvan kastajaksi,
Neitsy Maaria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Sepä kummiksi kuvautui,
Sekä kantoi kastehelle.
Mikäs pantihin nimeksi?
30 Lullamoinen, lallamoinen,
Karva kaunis röyhetyinen,
Mesikämmen källeröinen.
Toisin:
5. L. k., malossa p.
8, 9. Sisähän s. s., V. metisen v.
11. S. m. eukko
16. A. penseän (pienoisen) p.
22, 23. Juhannes jumalten pappi
Ristiäksensä lupasi,
19-24. Tuolla Juortanin joella (joessa)
P. v. pyörtehessä,
Itse oli Ristus ristimässä
Kaikkivalta kastamassa,
b.
Otsoseni, ainoiseni,
Mesikämmen kaunoiseni,
Kyllä mä sukusi tieän,
Miss' oot otso syntynynnä,
Saatuna sinisaparo,
Jalka kyntinen kyhätty:
Tuoll' oot otso syntynynnä
Ylähällä taivosessa,
Kuun kukuilla, päällä päivän,
10 Seitsentähtien selällä,
Ilman impien tykönä,
Luona luonnon tyttärien.
Tuli läikkyi taivahasta,
Ilma kääntyi kehrän päällä,
Otsoa suettaessa,
Mesikkiä luotaessa.
Sieltä maahan laskettihin
Vierehen metisen viian,
Hongattaren huolitella,
20 Tuomettaren tuu'itella,
Juurella nyrynärehen,
Alla haavan haaralatvan,
Metsän linnan liepehellä,
Korven kultaisen kotona.
Siitä otso ristittihin,
Karvahalli kastettihin,
Metisellä mättähällä,
Sarajoen salmen suulla,
Pohjan tyttären sylissä.
30 Siinä se valansa vannoi
Pohjan eukon polven päässä,
Eessä julkisen jumalan,
Alla parran autuahan,
Tehä ei syytä syyttömälle,
Vikoa viattomalle,
Käyä kesät kaunihisti,
Soreasti sorkutella,
Elellä ajat iloiset
Suon selillä, maan navoilla,
40 Kilokangasten perillä;
Käyä kengättä kesällä,
Sykysyllä syylingittä,
Asua ajat pahemmat,
Talvikylmät kyhmästellä,
Tammisen tuvan sisässä,
Havulinnan liepehellä,
Kengällä komean kuusen,
Katajikon kainalossa.
Toisin:
22. A. h. haaraniekan, 36. Lupais käyä k. 40. Kisakangasten p.
c.
Astui impi ilman äärtä,
Neiti taivahan napoa,
Kävi pilven piirtä myöten,
Taivahan rajoa myöten,
Sukassa sinertävässä,
Kirjavassa kaplukassa,
Villavakkanen käessä,
Karvakoppa kainalossa,
Viskoi villan pään vesille,
10 Laski karvan lainehille,
Selvälle meren selälle,
Lake'ille lainehille.
Noita tuuli tuu'itteli,
Ilma lieto liikutteli,
Ve'en henki heilutteli,
Viinnä villakuontalona,
Kuunna pellavaskupona,
Ranualle salon simaisen,
Nenähän metisen niemen.
20 Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
Juoksi vyöstähän vetehen,
Sukkarihmasta sulahan,
Vyölapasta lainehesen,
Koppoi kuontalon vesiltä,
Villat hienot helmoihinsa,
Nuot on liitti liukkahasti,
Kapaloitsi kaunihisti,
Vaahterisehen vasuhnn,
30 Kätkyehen kaunoisehen.
Siitä kulki kuusikkohon,
Sinisen salon sisälle,
Kummun kultaisen sivulle,
Alle vuoren vaskirinnan,
Näki kuusen kukkalatvan,
Kukkalatvan, kultalehvän,
Nostatti kapalonuorat,
Vitjat kultaiset kuletti,
Oksalle olovimmalle,
40 Lehvälle leveimmälle.
Tuu'itteli tuttuansa,
Liekutteli lempeänsä,
Alla viien villavaipan,
Alla kaattuan kaheksan,
Sisällä salon sinisen,
Kehän kultaisen kes'ellä,
Siinä otsosen sukesi,
Jalokarvan kasvatteli,
Petäjäisessä pesässä,
50 Kutiskossa kuusisessa.
Kasvoi otso kaunihiksi,
Yleni ylen ehoksi,
Lyhyt jalka, lysmä polvi,
Tasakärsä talleroinen,
Pää levyt, nenä nykerä,
Karva kaunis röyhetyinen.
Ei ollut vielä hampahia,
Eikä kynsiä kyhätty,
Mielikki metsän emäntä
60 Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kyheäisin kynnet tuolle,
Kanssa hampahat hakisin,
Kun tuo ei vioille saisi,
Painuisi pahoille töille."
Niin otso valansa vannoi
Polvilla metsän emännän,
Eessä julkisen Jumalan,
Alla kasvon kaikkivallan,
Ei tehäksensä pahoa,
70 Ruveta rumille töille,
Itse oli Luoja tuomarina,
Luojan lapset lautamiesnä.
Mielikki metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo,
Läksi hammasta hakuhan,
Kynsiä kyselemähän,
Pihlajilta pinkeiltä,
Katajilta karkeilta,
Jukaisilta juurikoilta,
80 Kesun kannoilta kovilta;
Eipä sieltä kynttä saanut,
Eikä hammasta tavannut.
Honka kasvoi kankahalla,
Kuusi kummulla yleni,
Hongassa hopeaoksa,
Kuusosessa kultaoksa,
Ne kapo käsin tavotti,
Niistä kynsiä kyhäsi,
Niitä liitti leukaluuhun,
90 Ikenihin istutteli.
Siitä laski lallokkinsa,
Ulos lempensä lähetti,
Pohjan maita polkemahan,
Saloja samoamahan,
Pani suota sotkemahan,
Viitoa vitaisemahan,
Ahoviertä astumahan,
Kangasta kapuamahan,
Vaan ei antanut lupoa
100 Tulla karjan käytäville,
Karjan kellon kuuluville,
Tiukujen tirinä-maille.
Toisin: