d.
Mato musta maan-alainen,
Toukka tuonen karvallinen!
Tieän mä sinun sukusi,
Kanssa kaiken kasvantosi:
Syöjätär sinun emosi,
Vetehinen vanhempasi.
Souti Syöjätär vesiä,
Tulikulkku turjutteli,
Venehellä vaskisella,
10 Punaisella purjehella;
Sylki Syöjätär vetehen,
Laski laatan lainehille.
Tuota tuuli tuu'itteli,
Veen henki heilutteli,
Tuu'itteli vuotta kuusi,
Senki seitsemän keseä,
Selvällä meren selällä,
Lake'illa lainehilla,
Vesi sen pitkäksi venytti,
20 Päivä paistoi pehmeäksi,
Ve'en tyrsky tyyräeli,
Aalto rannalle ajavi,
Meren hyrsky hylkeävi,
Puun on paksun pallehille.
Kulki kolme Luonnotarta
Rannalla meren rapean,
Meren pauhun partahalla,
Ne tuon rannalla näkivät,
Sanoivat sanalla tuolla:
30 "Mipä tuostaki tulisi,
Kunpa Luoja hengen loisi,
Silmät päähän siunoaisi?"
Sattui Hiisi kuulemahan,
Mies häjy tähyämähän,
Itse luojaksi rupesi,
Antoi Hiisi hengen tuolle,
Syöjättären sylkemälle,
Konnan ilkeän kinalle;
Siitä kääntyi käärmeheksi,
40 Muuttui mustaksi maoksi.
Toisin:
11, 12. Hänpä päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Haihtui haiven harjastansa,
Hivus vierähti vetehen,
12. Lapa lieto (lievo, livo) l.
13, 14. T. t. tutjutteli,
Meri lieto liekutteli,
e.
Kivun tyttö, kuolon neito,
Tuop' on nurmelle nukahti,
Kaatui maalle kaltosalle,
Kirjavan kiven kylelle;
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä vihainen ilma,
Teki neien tiineheksi,
Kostutti kohulliseksi.
Siitä syntyi syntyminen,
10 Sikisi paha sikiö,
Sai käärme kähisemähän,
Kusiainen kulkemahan,
Matamahan maan matonen,
Pienen neulan pistämähän
Joko ihmisen ihoa
Tahi karvoja kapehen.
Toisin:
6. I. iso vihuri, 14. P. n. neulomahan
f.
Kasvoi puu pyhällä maalla,
Putki maalla puhtahalla,
Nousi putki puuta vasten,
Sara sammalen varassa,
Piru putkehen puhalsi,
Solahutti sormuksehen,
Siitäpä mato sikesi,
Suikulainen, puikulainen,
Vääntyi siitä värttinäksi,
10 Siitä kääntyi käärmeheksi,
Maan päällä mateliaksi,
Tiellä teukalehtajaksi.