Tietähän oluen synty,
Juoman alku arvatahan:
Ohrast' on oluen synty,
Humalasta julki juoman,
Vaikk' ei tuo ve'että synny,
Eikä tuimatta tuletta.
Humala, Remusen poika,
Piennä maahan pistettihin,
Kyynä maahan kynnettihin,
10 Viholaisna viskottihin,
Vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi,
Yleni vihanta virpi,
Nousi puuhun pienosehen,
Kohti latvoa kohosi.
Osmon ukko ohran kylvi
Osmon uuen pellon päähän,
Ohra kasvoi kaunihisti,
20 Yleni ylen ehosti,
Osmon uuen pellon päässä,
Kaskessa Kalevan poian.
Osmotar oluen seppä,
Kapo kaljojen tekiä,
Otti ohrasen jyviä,
Kuusi ohrasen jyveä,
Seitsemän humalan päätä,
Vettä kauhoa kaheksan,
Panevi pa'an tulelle,
30 Laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta
Kerkeän kesäisen päivän,
Sai oluen keitetyksi,
Vaan ei saanut käyneheksi.
Arvelee, ajattelevi,
Mitä tuohon tuotanehen
Oluelle käyttimeksi,
Kaljalle kohottimeksi.
Näki maassa palkoheinän,
40 Poimi maasta palkoheinän,
Hieroi kaksin kämmeninsä,
Hykersi käsin molemmin,
Molempihin reisihinsä,
Hieroi nää'än kultarinnan.
Sanoi tuon on saatuansa:
"Näätäseni, lintuseni,
Mene tuonne, kunne käsken,
Metsän synkkähän salohon,
Jossa tammat tappelevat,
50 Kovin ottavat orihit,
Käsin vaahtea valuta,
Koprin hiivoa kokoa,
Oluelle käytteheksi,
Kaljalle kohotteheksi!"
Näätä nöyrä neuvottua
Jopa juoksi, jotta joutui,
Pian juoksi matkan pitkän
Metsän synkkähän salohon,
Missä tammat tappelivat,
60 Kovin ottivat orihit.
Valui vaahti tamman suusta,
Kuola kuonosta orihin,
Sen kantoi kavon kätehen,
Toi olalle Osmottaren.
Kapo kaatoi kaljahansa,
Osmotar oluehensa;
Sai olut pahantapainen,
Pani miehet mieltä vaille,
Mielipuolet meuhomahan,
70 Hullut huppeloitsemahan,
Lapset laitti itkemähän,
Muun kansan murehtimahan.
Kalevatar kaunis neiti,
Tyttö sormilta sorea
Sekä liukas liikunnalta,
Aina kengältä kepeä,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keskilattialla,
Näki lehen lattialla,
80 Poimi lehen lattialta.
Katselevi, kääntelevi,
"Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
Hyvän immen hyppysissä?"
Kantoi sen kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin;
Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykersi käsin molemmin,
Molempihin reisihinsä,
90 Mehiläinen siitä syntyi.
Mehiläinen liukas lintu
Sep' on lenti, jotta joutui,
Pian lenti pitkän matkan,
Välehen välin lyhenti,
Saarehen selällisehen,
Luotohon merellisehen,
Nurmelle mesinukalle,
Simapellon pientarelle.
Kului aikoa vähäisen,
100 Pirahteli pikkuruisen,
Jo tulla tuhuttelevi,
Saaha saaveroittelevi,
Toi simoa siivessänsä,
Kantoi mettä kaapussansa,
Sen kantoi kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin,
Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa.
Siitä nousi nuori juoma,
110 Yleni olut punainen,
Puisen uuen uurtehessa,
Korvon koivuisen sisässä;
Sai olonen valmihiksi,
Metu miesten juotavaksi.
Toisin:
2. Alku taarin a.
Mistä syntyi julki juoma:
22. Kalevaisen kaskimaalla,
23, 24. O. pani olutta,
Kalevatar vettä kantoi,
34. Ei saanut hapanneheksi.
43. Reisihinsä reikutteli,
55. N. n. neuvottava
90. Mehiläisen synnyttävi.
101. J. t. tuputtelevi (turahtelevi, hyryttelevi),
102. S. hyppelöittelevi (vihmeröittelevi),
Käyä kähveröittelevi (kääveröittelevi,
käärämöittelevi, kääkeröittelevi, käärähyttelevi),
110. Y. kavesten kalja,
b.
Humala huhusi puusta,
Vesi virrasta vihelsi,
Ohra pellon penkereltä:
"Konsa me koolle saamme,
Milloin yhtehen yhymme,
Konsa toinen toisihimme,
Kekrinäkö, joulunako,
Vaiko vasta pääsiäisnä;
Yksin on elo ikävä,
10 Kahen kolmen kaunosampi."
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Arvelee, ajattelevi,
"Mitä tuostaki tulisi,
Jos ma nuot ko'olle saatan
Sekä yhtehen yhytän,
Laitan toinen toisihinsa."
Punalintu puusta lauloi:
"Saisi noista julki juoma,
Tulisi hyvä olonen,
20 Tekiälle taitavalle,
Oikein osoajalle."
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Poimivi humalan päitä,
Otti ohrasen jyviä,
Vettä virran pyörtehestä,
Ne hän yhtehen yhytti,
Saatti toinen toisihinsa,
Keitteäksensä käkesi
Puisen uuen uurtehessa,
30 Korvon koivuisen sisässä.
Kuu kiviä kuumettihin,
Salo puita poltettihin,
Kesä vettä keitettihin,
Talvi pantihin olutta;
Punalintu puita pilkkoi,
Västäräkki vettä kantoi,
Mehiläinen mettä tuopi
Nosteheksi nuoren juoman.
Tuosta nousi nuori juoma
40 Korvon koivuisen sisässä,
Kuohui korvien tasalle,
Ärjyi päälle äyrähien,
Tahtoi maahan tyyräellä,
Lattialle lasketella.
Tuosta tuima tunnettihin,
Tunnettihin, tuomittihin,
Arveltihin aikanansa
Kaata maahan maan hyväksi,
Kaata ennen kasvamatta,
50 Suureksi sukeutumatta.
Hyvä on tyttö Pohjan neiti
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Voi poloinen päiviäni,
Voipa töitäni typerä,
Kun panin paha-olosen,
Tavattoman taarin laitoin:
Ulos korvosta kohosi,
Lattialle lainehtivi."
Punalintu puusta lauloi,
60 Rastas räystähän rajalta:
"Ei ole paha-oloinen,
On juoma hyvä-oloinen,
Tynnyrihin tyhjettävä,
Kellarihin käytettävä,
Tynnyrissä tammisessa,
Vaskivannetten sisässä."
Taari lausui taitavasti,
Itse virkki, noin nimesi:
"Paha on olla puolikossa
70 Tapin vaskisen takana;
Kun et laita laulajoita,
Istuta iloitsioita,
Ulos tyrsin tynnyristä,
Pois pakenen puolikosta;
Rikki potkin puolikkoni,
Pois ma pohjani porotan,
Menen toisehen talohon,
Yli aian naapurihin,
Jossa juoahan ilolla,
80 Ja remulla reiatahan."
Se oli oluen alku,
Sekä alku että synty;
Mistä sai hyvän nimensä,
Mistä kuulun kunniansa?
Virkkoi kissa kiukoalta,
Kasi lausui lautsan päästä:
"Kun tuo lie hyvä-oloinen,
Olut olkohon nimensä!"
Siitä sai olut nimensä,
90 Sekä kuulun kunniansa,
Kun oli hyvä-oloinen,
Hyvä juoma hurskahille,
Fani naiset naurusuulle,
Miehet mielelle hyvälle,
Hurskahat iloitsemahan,
Hurjat hoiperoitsemahan.
Toisin:
2, 3. Y. kaivosta syvästä, O. p. pientarelta:
5. Konsa koolle ja koholle,
7, 8. Joulunko pitkinä pyhinä,
Pääpyhinä p.
11. Osmotar oluen seppä
33. Meri v. k.
36. Tijanen pani olutta,
61, 62. E. o. pahantapainen, O. j. hyväntapainen,
65, 66. Nassakassa t.
Tapin vaskisen takana.
68. Ylen virkki viisahasti:
71, 72. K. e. l. laulajata, I. iloitsiata,
85, 86. Punalintu puusta lauloi,
Rastas räystähän rajalta:
95, 96. Hurskahat ilottelevi,
H. tappeloittelevi.
28. Pakkasen synty.
a.
Pakkanen pahansukuinen
Ja poika pahantapainen,
Joko nyt sanon sukusi,
Kuuluttelen kunniasi?
Tieän mä sukuperäsi,
Tieän kaiken kasvantosi.
Pakkanen pajoilla syntyi,
Kova ilma koivikolla,
Ikiturmasta isästä,
10 Emosta epattomasta,
Kylmän ruoppahan kylellä,
Jäisen kaakun kainalossa.
Ken se pakkasen imetti,
Kovan ilman koitutteli,
Kun oli maammo maiotonna,
Emonen utaretonna?
Käärme pakkasen imetti,
Kova ilma koitutteli,
Käärme syötti, kyy imetti,
20 Mato maiolla piteli,
Utaresta uuttomasta,
Nännillä nenättömillä;
Pohjaistuuli tuu'itteli,
Vilu ilma viihytteli,
Pahoilla pajupuroilla,
Soilla räykymättömillä.
Siitä kasvoi karkeaksi,
Yleni ylen jaloksi,
Sai poika pahantapainen,
30 Tuli turmion alainen.
Ei ollut nimeä vielä,
Pojalla epäpäöllä;
Sitten lapsi ristittihin,
Alle kastin kannettihin,
Lähtehelle läikkyvälle
Kultakallion navalle,
Nimi pantihin pahalle,
Ylettihin riiviölle,
Pantihinpa pakkaseksi,
40 Korvien kohottajaksi,
Kynsien kivistäjäksi,
Vaatijaksi varvaspäien.