Toisin:
22. N. t. t. juonet.
q.
Ei urosta syyttä syöä,
Miestä tauitta tapeta,
Ei luvatta suuren Luojan,
Ilman surmatta Jumalan.
Kun ei lie minussa miestä,
Tämän tuskan tuntiata,
Kykkärän kehittäjätä,
Onhan tuossa veikossani,
Joka Hiisissä asuvi,
10 Vuorissa vaeltelevi.
Sen kun ottanen avuksi,
Väekseni, voimakseni,
Sitten ei tamminen kurikka
Luuta polvesta porota,
Eikä vaskinen vekara
Veä verta hartioista,
Tuulen puuska tuiminkana
Hiusta korvilta kohota.
Toisin:
1, 2. Eihän meitä s. s., Eikä t. t.
4. Surmatta jalon J.
17. Ei pohjainen pahinkana
r.
Ei ennen minun isoni,
Eikä valtavanhempani,
Eikä muu sukuni suuri,
Heimokuntani heleä,
Nouatellut noian mieltä,
Lahjotellut Lappalaista,
Kateita kaataessa,
Vastuksia voittaessa.
Ei silloin sinä ikänä,
10 Elinaikana isäni,
Liian voimat liitellytse,
Pahan tau'it tartellutse;
Läksi liiat liikkumahan,
Ouot kummat kulkemahan,
Jos oli syämen syöjä,
Tahi keuhkon kierteliä,
Tahi maksojen maruja,
Pernojen pemisteliä,
Jos sivujen siirteliä
20 Kulmien kolottelia,
Hammasten hajottelia,
Leukojen levitteliä.
Kun lauloi minun isoni,
Hikeytyi nivuksen latvat,
Pellot liikkui pientarista,
Jäsenistä maa järisi,
Vuoret vaskiset vapisi,
Hopeaiset horjahteli.
Toisin:
25. Nivelistä linnat liikkui,