4. Kalmistoon.
a.
Lienet kalman kammioista,
Manalaisien majoilta,
Noilta vatturannioilta,
Pyhän pellon penkereltä,
Toki koitellos kotia,
Noille kalman kankahille,
Multihin muhajavihin,
Maihin liikuteltavihin,
Johon on kansa kaatununna,
10 Väki vahva vaipununna,
Sukukunnat suupununna,
Perikunnat peittynynnä!
Hyvä siell' on ollaksesi
Armas aikaellaksesi,
Huonehessa honkaisessa,
Petäjäisessä pesässä:
Kukut kullaisna käkenä,
Hopeaisna kyyhkyläisnä,
Ko'issasi korkeassa,
20 Kaunihissa kartanossa.
Toisia:
1. L. k. kartanosta,
10. V. suuri vääntynynnä,
11, 12. Sukukunta s., Perikunta p.
b.
Jos oot kalmasta karannut,
Niin sä kalmahan katoa,
Mene, kalma, kalmistohon,
Pyhän pellon penkerehen,
Miehen kuollehen kotihin,
Kaonnehen kartanohon,
Uupunehen uutimehen,
Vaipunehen vaipan alle!
Kaunis siell' on ollaksesi,
10 Ihana eleäksesi:
Siell' on sulla lestyt leivät,
Vatiherkut valmistetut,
Siell' on kyllin kyynäspäätä,
Paljo paksua lihoa,
Syöä miehen nälkähisen,
Haukata haluavaisen;
Ei kuollut kovin valita,
Ei itke ijäti mennyt,
Jos sa hilpaiset himossa,
20 Halussasi haukkaelet.
Toisin:
1. J. o. k. kasunna, 4. Perkele, pyhään maahan, 6. K. kammiohon (kankahasen), 8. V. vaattehille (vuotehelle)!
c.