c.
Tuonne ma sinun manoan,
Ryönäkosken partahasen,
Vierehen vihaisen virran,
Kosken kuohutun kovahan,
Johon puut päin putosi,
Kuuset latvoin lankieli,
Perin vierivät petäjät
Sekä hongat horjahteli,
Heinät helpehin menivät,
10 Kanervat kukin katosi.
Kivi on keskellä jokea,
Laukku keskellä kiveä,
Rautavanne ympärillä,
Siinä on sija sinulle,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä.
Toisin:
2. Meren Rutjan partahalle,
Äärettömän äprähälle,
3. Virran korvahan vihaisen,
4. K. kuohuihin kovihin,
Ve'en vankan vaaluille,
d.
Mene tuonne, kunne käsken,
Virtoihin vipajavihin,
Koskihin kohajavihin,
Uimahan tuliset kosket,
Vastavirrat vatvomahan,
Ve'et selvät seipomahan;
Ui siellä, paha pakana,
Kosken kuohuja kovia,
Ve'et ahtahat asuen,
10 Ve'et väljät väännätellen!
Et siellä sijoa saane,
Niin tuonne sinun manoan
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan ikipurohon,
Sini siellä ollaksesi,
Kunnes kuuta, aurinkoa,
Ilmoilla imehisiä,
Asujia alla taivon.
Toisin:
9, 10. V. a. asuile, V. t. väännättele!
e.
Mene tuonne, kunne käsken,
Keskelle tulisen kosken,
Vuoksen koskehen kovahan,
(Imatrahan ilkeähän),
Kahen kallion lomahan,
Kinahmehen kauheahan,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Ilman Luojan päästämättä,
10 Kaikkivallan katsomatta!
Jospa tuolta päätä nostat,
Tahi kuonoa kohotat,
Ukko pääsi särkenevi
Neuloilla teräsnenillä,
Äimillä äkähisillä,
Rakehilla rautaisilla.