"Herra A. Kivi, Siuntio. Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseen t. k:n 22 p:ltä on minulla kunnia ilmoittaa, että minä mielelläni syksyllä kustannan muutamia suomenkielisiä näytelmiä, etenkin semmoisia, jotka sopivat seuranäytelmiksi. Kumminkin painattaisin niitä mieluimmin kappaleittaan, koska se edistää menekkiä. Ulkomuodon ja -näön näytteenä lähetän tämän ohella komedian, jonka nykyisin olen saanut valmiiksi.
Helsinki 24/4 67.
Kunnioittaen
P. Th. Stolpe."
[19] Kun Kivi antaa draamallisten vuoropuhelujen vaihdella eepillisen esityksen kanssa, hän epäilemättä noudattaa romanttisia esikuvia. Tiedämmehän että romantikot (Tieck y.m.) vartavasten tahtoivat yhdistää eri runouden lajit, ja esimerkkejä tästä on Kivi voinut nähdä m.m. Almqvistin teoksissa. Almqvist oli siksi tunnettu ja luettu meillä, että Kivikin varmaan oli lukenut "Drottningens juvelsmycke" tai jonkun muun kertomuksen, josta hän saattoi oppia tuon menettelytavan.
[20] Huomattava on, että kirjoittaja H. M:ssa ei tee erotusta suomalaisten ja ruotsalaisten välillä, ja 1800-luvun keskivaiheilta muistan minäkin, että esim. vöyriläiset olivat tappeluistaan yhtä kuuluisat kuin härmäläiset tai kauhavalaiset taikka muut.
[21] Tämän käsityksen Seitsemästä veljeksestä sekä vertailun Don Quijoteen esitin minä jo 1872 esitelmässäni Pohjalaisten Porthaninjuhlassa.
[22] Godenhjelmilla on myöskin pari Kiven hänelle kirjoittamaa kirjettä tallella. Muutoin minä jo 1872 keräsin useimmat silloin saatavissa olevat Kiven kirjeet (noin 50 kappaletta), ja olen minä, alkuperäisten omistajain suostumuksella, myöhemmin antanut ne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Jos kellään on vielä joku Kiven laatima kirje, olisi suotavaa, että se luovutettaisiin Seuralle tulevia aikoja varten säilytettäväksi.
[23] Toisessa paikassa Hynninen vielä lausuu Ahlqvistista: "Hän oli mitä jyrkin aristokraatti, vaikka hänellä ei ollut kilpeä ritarihuoneessa".
[24] Aika 1909.