"Tämä konna", sanoi Isaak, "vihaa sinua niin tuimasti että hän rohkenee tehdä mitä hyvänsä kostoa varten."
Labeo ei virkkanut mitään, vaan seisoi ihmeyksiin vaipuneena tästä sanomasta. Viimein hän kysyi:
"Mutta kuinka sinä tämän tiedät?"
"Minä en nähnyt, että hän pisti kartanon tuleen", vastasi Isaak; "mutta yksi taikka kaksi kertaa näinä molempina viime päivinä minä näin hänen kiertelevän ympäri, ilmeisesti koettaen saada tietää, mitä täällä tapahtui, ja pahaa mielien. Minä olisin pitänyt vaaria hänestä ja estänyt häntä, mutta minä käskettiin tulta vahtimaan muitten palveliain kanssa."
"Mikset ennen minulle tätä kertonut?"
"Sentähden, että luulin, jotta sinä nauraisit epäluuloani."
"Sinä olet oikeassa — minä olisin tehnyt niin. Minut on nytkin vaikea uskoa, että asiassa on mitään perää."
"Hän on ainoa henki, jolla olisi mitään syytä."
"Se on tosi", sanoi Labeo vähän aikaa mietittyään.
"Paitsi sitä, minä tiedän, että hän jo monta kuukautta siitä asti kuin sinä panit hänen pois, on ajatellut kostoa."