Minä en tietänyt mitä vastata, kunnes vihdoin sanoin jotakin, jota minun kenties ei olisi pitänyt sanoa.
Minä sanoin:
"Jumala kääntää sinut, kun hän ikäänkuin ottaa sinua kädestä ja kääntää sinut ympäri — minä tarkoitan, että Hän tekee kaikki mitä hän voi, kun hän kutsuu sinua, pitää vaarin sinusta, surkuttelee sinua ja etsii sinua tuhannella tavalla — Hän yksin tietääkin kuinka monella ja kuinka usein."
"Sitten minä arvaan, että kaikki kerta tulee hyväksi", sanoi Tom, "sillä kuka voi Hänen tahtoansa vastaan seisoa?"
Hänen katkera äänensä koski minuun kipeästi, ja minä en voinut olla lausumatta mitä sydämeeni tunki:
"Tom orpana, sinä itse seisot Jumalan tahtoa vastaan, ja sinä et tahdo palata takaisin Vapahtajan tykö."
"Ja sinä, Kitty orpana, puhut P. Paavalia vastaan."
Tuntien mielijuoksuni vajavaiseksi minä huudahdin:
"Oi että saisit kuulla mr Whitefieldiä taikka mr Wesley'ä!"
"Isäni sanoo, että mr Wesley on arminilainen," vastasi Tom pilkallisella naurulla; "mutta ehkä sinä oletkin vähän leppeämpi. Äitini sanoo, että 'sisar Trevylyan parka' ei ole paljon parempi kuin paavilainen."