Grethe ei vastannut, mutta Else juoksi hänen perässään ja kiersi kätensä hänen kaulaansa.
"Kuule nyt, vihreä varpuseni, olemmeko ystävät vai emmekö ole ystävät?"
"Niin, sitä olisi minulla syytä kysyä sinulta!"
"Oh, loruja, pitäähän sinun nyt hiukan ymmärtää leikkiä. Mutta neiti on närkäs ja tuittupäinen. Minä kyllä kernaasti ihailen professoria, jos sitä haluat, ja latinaa osaan minäkin puhua. Andum snadrivandum — humanum est errare — de gusto non disputandum — sed in errore perseverare — turpeen eestä — ei, turpe est - joko riittää? Tahdotko lisää?"
Hänen kasvonilmeensä oli niin lystillisen vakava ja hänen eleensä muistuttivat niin täydellisesti 'professoria', että Grethe purskahti nauruun.
"Sinusta tulee varmaan näyttelijätär, sinun on täytynyt periä äitisi taipumukset."
"Ei, näyttelijättäreksi en tahdo tulla. Minä tahdon tulla laulajattareksi ja valloittaa koko maailman."
"Sepä ei ollutkaan vähän. Sitten sinä kai matkustat myöskin
Grönlantiin."
"Grönlantiinko? Mitä ihmeitä minä sieltä hakisin?"
"Oh, saattaisihan käydä niin, että Poul Lange siihen aikaan olisi naparetkeilijänä asettunut sinne pohjoiseen. — Minä olen nimittäin selvästi huomannut, että te kaksi aina vedätte yhtä köyttä."