"Sitten sinä maksat sakon, johon minut tuomitaan — eikö totta, herra ylioikeuden asianajaja?"
"Minä maksan kernaasti kaikki, mitä haluat, kunhan vain saan sinut jälleen. Annoin sinulle kerran luvan mennä teatteriin, sillä näinhän että se oli sinun kutsumuksesi. Mutta et aavista, mitä se minulle maksoi. Minä olen alituisesti tuntenut katkeruutta ajatellessani niitä kaikkia siellä näyttämöllä, jotka saivat sinua syleillä ja lausua mitä hehkuvimpia sanoja sinulle, — vaimolleni."
"Mutta, Nils, Nils, vaikenehan toki, sinä vanha harmaahapsi mies!" Hän ravisti häntä hartioista ja hymyili vanhaa lumoavaa hymyään. "Onko se ihan totta — vai kuulinko väärin?"
Mörck piti kiinni hänen käsivarsistaan ja sanoi vakavasti:
"Muista, Ursula, että sinä olet nuori, niin monta vuotta minua nuorempi, ja sinä olet kaunis ja lumoava — paljoa viehättävämpi kuin sinut ensi kertaa nähdessäni. Ja minä olen, kuten sanot, vanha harmaahapsinen mies."
"Ah, Nils, mikset ole tuota sanonut jo kauan sitten? Tiedäthän, että minä silloin olisin teatterista luopunut."
"Niin, mutta tekemällä itsellesi väkivaltaa. Minä toivoin, että tulisit vapaasta tahdostasi. Nyt ovat lapsemme tuoneet sinut takaisin, ja minä siunaan heitä siitä."
"Sinähän käyt aivan juhlalliseksi, ja minä myönnän, että siihen on syytäkin. Tiedätkös, että Svend sai minut jälleen ajattelemaan Jumalaa. Minä olin kauan ollut niin etäällä poissa. Minä käsitin sen nähdessäni Svendin joka ilta panevan kätensä ristiin ja rukoilevan 'isämeidän', kuten ollessaan pieni poika. Ja sen olit sinä hänelle opettanut jo silloin, kun hän oli pieni. — Sinä juttelit heille kertomuksia ja sinä rukoilit heidän kanssaan, sillaikaa kun minä esitin huvinäytelmiä. Minä käsitän oikeastaan nyt vasta, että varsinainen toimialani oli kodin piirissä, sillä tiedä, Nils: en ole koskaan tuntenut itseäni täysin iloiseksi teatterissa. Minua vaivasi pelko ja levottomuus lasteni suhteen; tosin se hävisi heti kun astuin näyttämölle, mutta se palasi moninkertaisena jälkeenpäin."
"Sellaista levottomuutta tunteilevat useimmat äidit ollessaan kotoa poissa. Sinä seurasit vain kutsumustasi ja sinusta tuli yksi suurimpia näyttelijättäriämme, ja sitä olet ollut tähän asti."
Ursula-rouva laski hänen kätensä kaulalleen ja painautui lähemmäksi häntä.