Olenko minä sinua vihannut. Minä olen niin rikkirevitty, ett'en jaksa mitään selvää ajatella.—Minäkin olen kerran rakastanut,—vaan minä en kelvannut rakastetulleni vaimoksi, sillä hän oli insinööri ja minä vaan työmiehen tytär.——Raivosin ja itkin—koetin hänet unohtaa— heittäydyin hurjaksi, vaan sekään ei auttanut.—Sitten kylmenin elämälle kokonaan.—Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se hohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää.—Siksi en voi koskaan olla onnellinen.——Rakastinhan minä sinua—mutta en ollut sittenkään tyytyväinen.—Olimme sentään hyvät ystävät,—eikö niin?—
HISINGER.
Hyviä ystäviä.—
SANNI.
Ja kuitenkin.—Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen,—että pääset minusta.—En sitä sure.—Minä en pyydä mitään elämältä.—
HISINGER.
Hyvästi sitte.—
SANNI.
Hyvästi.—Käy toki vielä katsomassa.