Kyökissä.—Äitisi on myös täällä ja toi pesun. Annoin äidillesi ruusun troppia ja isällesi illallisen, kun olivat siniset vilusta ja nälästä. En minäkään jaksa teitä ijankaikkea elättää.—Kun Viktorin ja minun avioliittoni ei ole vielä varma,—ja minä pelkään pahoin, että se pakana jälleen saa häät lykätyiksi edemmäksi, että pääsee ulkomaille ja pois näkyvistäni.—Sellainen nahjus se on.—Kyllä hän minua muistaa silloin kun tarvitsee, vaan kun on puhe puolustaa minua sukulaisia vastaan ja vihdoin saada tuo avioliitto aikaan—silloin hän kömpii pakoon kuin myyrä.—Nytkin on hän juonut viisi päivää pääksytysten, eikä osaa enää järkevää sanaa suustaan laskea.—
SIGRID.
Jos hän rakastaa toista, niin laske hänet vapaaksi.
ANNETTE.
En—en ikinä!—Jos hän ei minua rakasta, ei hän saa toistakaan.—
Sen kiusan minä hänelle teen.—
SIGRID.
Se ei ole jalomielistä.—
ANNETTE.
Jalomielistä tahi ei.—Kun olen kerran hänelle kelvannut saan kelvata aina.—Ja minä saatan hänet vihkimäpallille,—saatan vaikka veri tulisi.—