ANNETTE.
Ei kukaan usko, että minullakin on surua. Onhan lapseni sentään omaa lihaani—enkä voi nähdä sen kärsivän.—Lapseni tähden olen riippunut tässä laivassa myrskyssä ja kylmässä,—lapseni tähden olen hymyillyt tuolle nautinnonhimoiselle roistolle, joka voi jättää oman lapsensa ilman laillista nimeä ja sen äidin ilman eläkettä——(kuuluu revolverin laukaus). Mikä pamahdus se oli?—
ANNALA.
Mistä kuului revolverin laukaus?! (Hisinger ja muita matkustajia).
ANNETTE.
Avatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi!—
ANNALA.
Onko kapteeni sairas?
VIKSTEDT.
Viinahulluko?