LAITISKA.
Onko hän nukkunut?
SIGRID.
On.
LAITISKA.
Tohtorinna ei olisi maksanut 4 markkaa leiviskästä,—vaikka olin vaatteet niin kauniisti mankeloinut ja silittänyt.—
SIGRID.
Miksi sinä teet työtä, kun minä voisin rahallani sinua ylläpitää.—
LAITISKA.
Kyllä sinä ne rahat tarvitset itsekin!—Anna minun toimia niin kauan kuin jaksan.—Lapsetkin kun pitää saada kouluun ja Rosa neulomaoppiin, joten hän ei niin pian tuntuvasti ansaitse.—Selim on juoksupoika, hän syö itse tarkoin palkkansa ja kuluttaa meidän ansioista vaatteita.—Kun vuosi tahi pari on kulunut—niin Selim voi ansaita enemmän ja Rosa seisoo omilla jaloillaan.—Niin sitten lakkaan minäkin rehkimästä ja rupean lepäämään.