SIGRID.
Onhan minulla varaa ostaa puita. (Sigrid ulos, kotvasen kuluttua takaisin).
LAITISKA
(joka on askaroinut sillä aikaa). Ihmeellisesti Annette ansaitseekin ruokalassaan,—koska hän voi maksaa sinulle noin hyvät palkat.—Oli se sentään onni, että menit höyrylaivaan.—Miten olisimme muuten tulleet toimeen.—On Henna saanut olla surutta sairaalassa, että ehkä nyt on sen verran terve, että voi ainakin auttaa minua täällä kotona,— ja Oskar on saanut lääkkeitä—ja lapset vaatteita—ja isäkin on lakannut juomasta, kun elämä on ruvennut näyttämään iloisemmalta ja helpommalta.—Saimme sinun avullasi hänelle uuden hevosen ja uudet rattaat.—Ja kotikin on tullut siistimmäksi, että kaikkien on niin hyvä olla omassa nurkassaan. Kun—maailmassa jotain osaa ja yrittää, kuin sinä, niin voi ansaita rahaa ja ilahuttaa niillä omaisiaan.—
SIGRID.
Aivan oikein, kun jotain uhraa.—
LAITISKA.
Oletko sairas?—Sinä olet ruvennut näyttämään viime aikoina niin kalpealta.—Sinä valvot öisin liian paljon.—Täytyykö sinun valvoa ruokalassa?
SIGRID.
Täytyy.—