HENNA.
Minun on niin lysti olla kotona, kun täällä puhutaan niin hiljaisella äänellä.—Ennen te huusitte niin.—
OSKAR.
Me huusimme nälästä.—
LAITISKA.
Mutta nyt on koko elämä muuttunut, kun Sigrid on saanut tuon hyvän paikan.—
SIGRID.
Älkää puhuko niin paljon siitä paikasta äiti.—Antakaa meille teetä. —Älkää panko pahaksenne. Te ette tavallisesti puhu paljon.—en tahtonut Teitä moittia—mutta minä olen hermostunut tänään.—
LAITISKA.
Niinkuin tahdot.—