HENNA.
En mene—en.—Se lakeija tahtoi minut solvata.—LAITISKA.
Lakeija? Kuka sinua solvata tahtoisi?—Ilman aikojasi ällittelet.—
HENNA.
Pakoitatteko tekin minua äiti?!—Silloin menen mereen.—
LAITISKA.
Koeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet.
HENNA.
Luulen—kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi.—Kun Henna menee ulos, varusta issikka—ja minä vien hänet johonkin.—Hän olisi minut vienyt.—Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi?—