ANNETTE (ulkoa).
Älä häntä tänne tuo!—
ERKKI.
(Sigridin ruumis. Muita miehiä). Hän oli kateissa aamusta saakka. Vanhempansa luulivat hänen olevan täällä. Minä kävin katsomassa, mutta sain kieltävän vastauksen. Poistuessani täältä näin teidät tuossa meren rannalla ryhmässä jotakin ympäröiden. Kuin salama leimahti minussa aavistus siitä, minkä nyt selvänä totena näemme edessämme. Sattumalta tapaukseen joutunut lääkärikään ei voinut merestä nostetulle mitään muuta kuin meille todistaa: "Hän on kuollut."
NAISET.
Kuollut.—Sigridkö kuollut!—
ALMA.
Kuka on syypää?!
ERKKI.
Kysytte syyllistä!—Se on nykyinen yhteiskunta. Missä määrin toiset elävät ylellisyydessä, samassa määrin toiset uupuvat puutteeseen, aina kuolemaan saakka. Sigrid Laitinen tuossa on meille taas yksi todistus.